Saimme nauttia todella synkasta ja myrskyisesta yosta viime yona. Herasin kahden tienoilla hirvittavaan ukkoseen ja salamointiin, samalla satoi seka vetta etta rakeita valtavalla voimalla. Kuulun ihmisiin, jotka pelkaavat ukkosta melko irrationaalisesti normaalioloissakin, mutta viime oinen myrsky oli takuulla pahin, jonka olen nahnyt; ukkosen jyrahtely ei lakannut ollenkaan ja salamat valahtelivat niin voimakkaina, etta koko huone valaistui (lieneeko oikea suomenkielinen sana?) joka salamaniskun aikana. Myrsky oli ihan meidan paalla paatellen siita, etta heti salamaniskun jalkeen jyrisi kuin maa olisi halunnut haljeta.  Kaiken huipuksi jossain oli satanut lunta ensimmaista kertaa sataan vuoteen Gibraltarilla! Yritan kaivaa netista kuvia kun siihen hommaan kerkian, itsellani jai kuvien otto valiin kun kyyristelin peiton alla peloissani. Jotenkin ukkosmyrsky ja lumisade ei minusta oikein kuulu yhteen, mutta ilmeisesti niin oli kuitenkin kaynyt.  Mietiskelin mielessani, miten apinaparat parjaavat moisessa ilmassa, mutta toisaalta kyllahan luonnonoliot parjaa yleensa vaikka missa – ihmiset ovat vain niin luonnosta vieraantuneita, etteivat parjaisi hetkeakaan ilman kattoa paan paalla. Younet jaivat siis vahiin ja samasta syysta aamulleni suunniteltu ohjelma – pankkitilin avaaminen – jai valiin. Aamu tuntui hirvittavan kylmalta eika ilma paivan mittaan paljoa komistunut enka taten halunnut lahtea aamuvarhain polkemaan pyoralla kaupunkiin pankkiasioissa. I

hmeen nopeasti sita muuten mukautuu ilmastoon; kun sanon etta oli hirvittavan kylma, tarkoitan siis etta oli ehka noin 15 astetta lamminta. Kotiseudullani Lapin maisemissa on tietaakseni talla hetkella pikemminkin 15 astetta pakkasta eivatka monet ihmiset pida sita minkaanlaisena esteena pyorailylle.  Joka tapauksessa minulle tama ilma oli ehdottomasti tarpeeksi hyva tekosyy pysytella peiton alla ylimaaraiset 30 minuuttia pankkiinmenon sijaan – varsinkaan kun en muutenkaan odottanut mitenkaan riemulla tata mainittua ohjelmaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Gibraltarilla pankkitilin avaaminen ei nimittain ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Irlannissa muistaakseni tarvitsin vain kirjeen osoitteen aitouden osoittamaan enka mitaan muuta, mutta taalla tarvitsen henkilollisyystodistuksen seka osoitteen todistuksen lisaksi verokorttini seka kirjeen tyonantajalta, jossa mainitaan muunmuassa tyonimikkeeni, palkkani, tyonalkamispaivamaara, kuinka usein ja milla metodilla palkka maksetaan seka tuhat ja yksi muuta pikku yksityiskohtaa, joista voin vain kysya MITA SE TEILLE KUULUU?? HALUAN VAIN ANTAA TEILLE RAHANI!! Ymmarran, etta Gibraltarin ollessa verovapaata aluetta he haluavat varmistaa, etta taalla pankkitilin voi avata vain henkilo, joka on taalla oikeasti toissa, mutta siltikin tama pilkunviilaus on turhauttavaa. Mina kun en ole byrokraattinen henkilo. Yritan saada kuitenkin pikkuhiljaa virallista statustani taalla kuntoon; sain sentaan verokorttini vain neljan viikon odottelun jalkeen eli eikohan se tasta.

Halusin jakaa kanssanne senkin, etta ostettiin vaimon kanssa viikonloppuna polkupyorat! Olen kaivannut pyorailya normaalina paikasta-toiseen-liikkumis-metodina sen sijaan, etta poljen vain spinning-tunnilla tuloksettomasti paikallani ja nyt ensimmaista kertaa kolmeen vuoteen minulla on pyora! On niin vapaa olo viilettaessani jalankulkijoiden ohi tukka kyparan alta liihottaen. Taalla sentaan uskaltaa pyoralla ajaa, kun ei tuo liikenne ole kuitenkaan niin paha, Dublinissa minua ei olisi pyoran selkaan saanut kirveellakaan. Dublinin liikenteessa pyoraily on mielestani loistava extreme-urheilulaji niille, joita vaivaa death wish. Mutta takaisin asiaan; pyorien osto symboloi myos sita paatosta, etta taalla pysytaan nyt ainakin vuosi ja mahdollisesti kauemminkin. Viime vuosien aikanahan ollaan valtetty aina ostamasta mitaan, mita ei voi pakata 20 kg:n matkalaukkuun silta varalta, etta tulee taas lahto, mutta pyorien osto tarkoittaa pysyvyytta elamaan.  Eihan sita ihan siihen kuuluisaan asuntolainaan voi verrata, mutta hei; askel kerrallaan! Nyt puhutaan minusta, joka ei halunnut ostaa edes kunnollista isoa espanjan sanakirjaa siina pelossa, etta se painaa liikaa matkalaukussa.  Edelleen mennaan pienella espanjan taskusanakirjalla, joka muuten on palvellut minua erinomaisen hyvin.

Nailla mennaan; muutakaan kun ei ole.