Pikkujoulujen jalkeinen paiva. Selvisin hengissa ja imagoni sailyi putipuhtaana. Ei minulla ollut mitaan aikomusta vetaa mitaan persareita monestakin syysta; ensinakaan en halua tyokavereiden/pomojen edessa kayttaytya typerasti niin kuin minulla on aina silloin talloin tapana tehda alkoholin vaikutuksen alaisena ja sita paitsi tanaanhan oli normaali tyopaiva. Oli ihan mukavat pippalot sinansa, vaikka toivomaani vuorovaikutusta muiden kuin laheisimpien tyokavereiden kanssa ei syntynyt ollenkaan. Ihmiset jakautuivat poytiin joko kansallisuuden tai osaston mukaan ja niinpa meidan front office-poydassa ei ollut muita kuin meidan neljan ihmisen tiimi. Hip heijaa.

Nyt on pitanyt miettia suhdettani alkoholiin muutenkin. Vaimolla on mystinen allergia, joka on vaivannut jo vuosia ja pahentunut koko ajan. Alkoholi toimii usein kimmokkeena allergiakohtaukselle, joka on kuin vuosisadan nuha. Myos eilen viinilasillisen jalkeen vaimo-parka vietti tuntikausia aivastellen jatkuvasti ja niistaen nenaansa jatkuvalla syotolla ja teki viimein paatoksen valttaa alkoholia kokonaan. Ei ilmeisesti ole sen arvoista karsia tuntikaupalla niin pienen nautinnon takia. Tama tietenkin tarkoittaa sita, etta minakin tunnen tarvetta jossain maarin muuttaa juomistapojani, jotka ovat viime vuosina olleet sangen keski- tai etela-eurooppalaiset; tissuttelen usein mutta vahan. On niin mukavaa nauttia olut tai pari illalla toiden jalkeen tai vaihtoehtoisesti lasi tai pari viinia. Irlannissa harjoittelin myos viskin juontia ja saatoin nauttia kotiin tullessani viskin jaan kera. Jos vapaapaivana hengailen kaupungilla, on luontevampaa piipahtaa pubiin tuopposelle kuin kahvilaan kahville. Jos joku tulee kylaan, on selvio etta heille tarjotaan ensin viinia tai olutta ja vasta sitten kahvia tai teeta, mikali edella mainittu ei kelpaa. Toisin sanoen juon melko paljon ja nautin siita, mutta kun vaimo ei voi juoda, haluan tietenkin tukea hanta enka tissutella hanen nenansa edessa. Hankin nauttii juomisesta - tai nautti ennen kuin tama allergiaongelma paheni - eika tama ole sinansa helppo paatos olla juomatta, Siksi haluan tukea hanta enka pahentaa asioita. Pakko myontaa, etta tunnen silti itsekasta turhautumista ajatellessani, ettei alkoholi enaa voi olla osa luonnollista (lahestulkoon) jokapaivaista elamaani.

Eika siina periaatteessa viela mitaan, ettei toiden jalkeen voi nauttia sita yhta olutta; mutta se, ettei viikonloppuna mentaisi enaa ikina ulos? Bilettaminen on muutenkin jaanyt parina viime vuonna vahemmalle, mutta voin pitaa melko varmana, ettei vaimo halua menna ainakaan kahdestaan ulos juomaan kokista. Ehka joskus, kun on joku merkkipaiva tai enemman ihmisia lahdossa ulos, han voisi haluta lahtea vaikkei voisikaan juoda, mutta siita ei kylla tulisi mitaan jos mentaisiin vain kahdestaan. Ja niinhan me ollaan yleensa menty. Huoh. Minussa on muutenkin enemman bile-elukan vikaa kuin vaimossa, joka on melkoinen kotikissa, mutta varsinkin nyt kun han ei voi juoda, tiedossa nayttaa olevan vain ja ainoastaan koti-iltoja. Valitan tassa itsekseni (ja teille, rakkaat lukijani), mutta vaimolle en halua valittaa; itsekastahan se olisi. Ei siis tietenkaan kyse ole siita, etteiko han "antaisi" minun juoda yhtaan mitaan. Edelleen mennessamme ravintolaan juon tavalliseen tapaan viinia tai olutta ja silloin talloin kotona nautin oluen, mutta ei se ensinakaan ole niin mukavaa kun tiedan, ettei vaimo voi juoda. Tunnen olevani paha ja itsekas ihminen. Enka ikina kehtaisi humaltua tolkuttomasti hanen edessaan eika han sita kylla sietaisikaan.

Minun varmaan pitaisi ottaa tama hyvalla asenteella ja ajatella, etta tama on minullekin hyva tilaisuus puhdistautua. Ei kai juomisen vahentaminen ole koskaan huono asia omalle kropalle. Ikavaa, etta se vain tuntuu tekevan elamasta niin ilotonta. (mika kai jo osaltaan kertoo, etta olen liian riippuvainen alkoholista. hmm.)