Harmillisen vahan on aikaa blogin kirjoitukseen. Monesta syysta. Nama syyt ovat sangen mielenkiinnottomia (ei siis siksi, etta minulla olisi niin paljon kaikkea jannittavaa ja glamoroosia tekemista vapaa-aikanani. enemmankin siksi, etta vapaa-aikaa on vahan ja aikaa kayttaa nettia viela vahemman.)

Kuuma kesa on jo melkein puolivalissa. Uskomatonta. Jotenkin sita aina tuntuu, ettei ehdi nauttia kesasta niin paljon kuin "pitaisi". Ei nailla tyoajoilla. Tanaan olen kuitenkin vapaalla ja kotona, tasta tulee hyva paiva. Vaimo tulee toista neljan pintaan, ehditaan sitten viela rannalle. Harmi vaan, etta herasin tietenkin kuuden aikoihin kun han lahti toihin enka saanut sitten enaa unta. Eli talla viikolla olen herannyt 4 kertaa klo 6 - 6.30, riippumatta siita olenko toissa vai vapaalla. Turhauttavaa.

Meilla oli taas sohvasurffailija kylassa tiistaista perjantaihin. Amerikkalainen tytto. Oli kivaa. Han oli oikein fiksu ja kiinnostava ihminen, jolla oli erikoisia kiinnostuksenkohteita (kuten japaninkielen ja farsin - en edes tieda mahtaako tama olla kielen oikea nimi, siis Iranissa puhutun kielen - oppiminen). Tama tassa sohvasurffailussa on erikoisen kivaa. Vaikka ei itse ole matkalla, sita tapaa niin paljon erilaisia ihmisia ja oppii uusia asioita, etta se on melkein kuin matkailua. Ihmeellista muuten, etta minulla ei ole koskaan oikeastaan ollut ketaan amerikkalaisia tuttuja ja jotenkin takaraivossa piileskeli typera ennakkoluulo jenkkeja kohtaan. Tajuaahan sen toki, etta 360-miljoonaisessa kansassa on tyyppeja joka lahtoon eika Eurooppaa rinkka selassa kierteleva sohvasurffaaja ole siita tietamattomimmasta paasta (siis tarkoitan muiden maiden ja kansojen suhteen), mutta silti jotenkin kai alitajuisesti odotin hanen olevan amerikkalainen idiootti.  Sitten yllatyin hanen kertoessaan kaikenlaista Japanin historiasta ja kulttuurista, samoin kuin Mongolian historiasta ja monesta muusta asiasta. Mahdan itse olla idiootti. Opinpa taas jotain.

Meidan reissu lahestyy uhkaavaa vauhtia. Syyskuun puolivalissa on siis lahto. Kohta - siis tyyliin tana vkonloppuna - pitaa ruveta buukkailemaan juttuja. Aloittanemme lentolipusta Kiinasta pois (eli matkan loppupaasta, nurinkurista) seka itse junalipuista. Niita junalippujahan ei voi kaytannossa ostaa ennen kuin korkeintaan 45 pvaa ennen lahtoa, mutta netissa on erilaisia matkatoimistotyylisia firmoja, joilta ne liput voi varata ja he sitten ostavat ne heti kun tulevat markkinoille. Kasittaakseni matkatoimistot voivat ostaa liput hieman aiemmin kuin tavalliset talliaiset. Joka tapauksessa, he eivat voi sataprosenttisesti taata tiettya osastoa ja tiettya lipunhintaa siina vaiheessa kun ollaan varaamassa, eli siina voi tulla sitten pienia yllatyksia. Noh, elama on seikkailu. Niille, joita kiinnostaa, matkasuunnitelma on siis seuraava;
Helsinki - Pietari - Moskova - Jekaterinburg - Omsk - Irkutsk - rajan yli Mongoliaan - Ulaanbaatar - viikon reissu Mongolian maaseudulla nomadiperheiden mukana - rajan yli Kiinaan - Peking - joku paikka maaseudulla matkan varrella, ei olla viela paatetty - Shanghai - joku toinen paikka maaseudulla matkan varrella - Hong Kong - takaisin Gibraltarille.
Kunhan saadaan typerat paperisotkut (viisumit sun muut) hoidettua, todellinen matkakuume voi alkaa nousta!

Suunnilleen kuukauden paasta pitaa sitten myos irtisanoutua. Takaisin tulosta meilla on taas sangen ristiriitaiset tunnelmat. On nimittain taysin mahdollista, etta hotellin johto haluaisi meidat taas takaisin reissun jalkeen. Ollaanhan me kuitenkin molemmat hyvia luotettavia tyontekijoita, ja ollaan siihen mennessa oltu 2 vuotta tuolla toissa. Mie varsinkin, kun olen ainoa tyontekija osastollani, olen vaikeasti korvattavissa (joo joo, kuulostan omahyvaiselta, mutta se on totta). Ollaan sitten yritettya arpoa, etta mita tehdaan JOS tata mahdollisuutta tarjotaan. Totta kai se olisi hienoa, etta olisi taas turvattu tyopaikka, johon tulla takaisin sen sijaan, etta ruvettaisiin taas hakemaan toita ilman mitaan suhteita. Eihan tuo maailman taloustilanne ole nahtavasti juuri parantunut eika varmaan tyopaikkoja ole joka oksalla. Sita paitsi, kun tullaan takaisin on marraskuu eli matkailun kannalta mita huonoin sesonki hakea toita. Siina mielessa, mikali tata mahdollisuutta tarjotaan niin ehkapa se on melkein pakko hyvaksya.

Toisaalta taas on yhtalailla mahdollista, etta hotellin johto (hehan ovat siis italialaisia ja todella jarkevia ja ammattimaisia - NOT) pillastuvat ja kiroavat meidat alimpaan helvettiin, jos kerran uskallamme tehda sen suunnattoman rikoksen, etta otamme loparit. Mahdollinen vastaus on, etta painukaa sitten minne haluatte, ei teita taalla kaivata. Mika ei siina mielessa olisi edes niin huono juttu, etta oikeasti haluaisimme - varsinkin vaimo - uuden tyopaikan.

Olen ollut valmistumisen jalkeen koko ajan, eli viitisen vuotta, hotelleissa toissa. Sinansa olen siita ihan tykannyt, mutta koulutus on kuitenkin kokonaisvaltaisesti matkailualalle ja olisihan sita niin paljon muita duuneja, mita voisi tehda, etta en haluaisi jamahtaa ihan kokonaan hotellialalle. Se mika mulla talla hetkella eniten kiinnostaisi, olisi matkatoimistoduuni. Tiedan, etta ainakin Suomessa niita duuneja on vaikea saada ellei osaa jo kayttaa varausjarjestelmia, mutta pakkohan kaikkien on ne jossain oppia. Ja voisihan se olla vaikka joku pieni paikallinen matkatoimisto, jotka enimmakseen myy vaan jotain paivaretkia jne. eika valttamatta mitaan kansainvalisia lentolippuja sun muuta erittain vastuullista ja mahdollisesti vaikeaa, se olisi ihan mukavaa noin aluksi. Tai vaikka joku delfiiniristeilyja myyva toimisto tai joku vastaava. Voisi aloittaa jostain mita kuvittelen helpoksi duuniksi, mika luultavasti osoittautuu vahemman helpoksi kuin mita luulisi - kuvitteleehan nakojaan monet ihmiset, etta hotellin respassa olo on helppo duuni. "Eihan siina tarvi muuta kuin vastailla puhelimeen ja ojennella avaimia". Just.

Gibraltarilla on aika monta pienta matkatoimistoa, mutta avainsana on "pieni". Ensinnakin en tieda miten paljon niissa voisi olla vapaita tyopaikkoja ja toisaalta pitaa muistaa etta itse Gibraltar on hyvin pieni. Niissa toimistoissa on enimmakseen paikallisia toissa ja varmasti aina on jonkun tutun serkku/sisko/kummilapsi tms. joka tarvitsee toita ja nain ollen sen paikan saa, patevyydesta viis. Toisaalta taas Espanjan puolella pahimmissa turistirysapaikoissa (Torremolinos, Fuengirola jne.) voisi hyvinkin olla paljon enemman alan toita tarjolla, eika tarvitsisi valttamatta puhua niin sujuvaa espanjaa. Suomestakin voisi olla perati hyotya. Olen vain vahan vastahakoinen muuttamaan sellaiseen paikkaan. On varmaan aika tekopyhaa matkailualan ihmisena sanoa, ettei halua olla turistirysassa toissa :D

Mutta siis. Pitaa kattoa kun tullaan takaisin. Eihan sita auta olla kovin nirso. Tyottomaksihan ei voi jaada, kun ei ole mitaan tyottomyysturvaa. Ensinnakin Gibraltarilla se tyottomyysturva on kasittaakseni jotain ihan minimaallista, tyyliin 50 puntaa viikossa tai jotain (jos on ollut vain muutaman vuoden toissa) eika varmaan sitakaan saa, jos jattaa tyopaikan ihan omasta halustaan. Mika on tietenkin ihan ymmarrettavaa. Onhan meilla saastoja. Niita ei vain haluta tuhlata turhaan oleiluun. Ainahan me ollaan tahan asti loydetty nopeasti ja helposti tyopaikat, mutta ei kai sita voi olettaa etta niin hyvin kay aina jatkossakin.

Pitaa nyt ensin keskittya olennaiseen. Eli siihen reissuun. Matkustelu on tarkeampaa kuin uranluonti. Piste.

Muuten. Syomisista ja kuntoilusta. Kuntoilut on viime aikoina menneet sangen hyvin. Ainakin kolme kertaa viikossa, mutta monesti enemmankin. Joko pitkia (1 - 1,5 tunnin) kavelylenkkeja, lyhyempia juoksulenkkeja, tennista, uimista tai joogaa. Ainoa mika tassa harmittaa on lihaskunnon puuttuminen, siis ei tule tehtya juuri yhtaan lihaskuntoa. Ok, salille ei ole nyt paasya, mutta eihan se ole kuin huono tekosyy. Ensinakin oli kovasti muka tarkoitus ostaa muka kasipainoja kotiin eika niita ole saanut ostettua. Mutta voisihan sita tehda vahintaankin punnerruksia yms. liikkeita, mihin tarvii vain oman painon vastukseksi. Tahan vaikuttaa toki se, ettei vaimo tykkaa tehda lihaskuntoa ja enimmakseenhan kuntoillaan yhdessa. Mutta tanaan olen vakaasti paattanyt tehda ensin juoksulenkin, sitten vatsoja, selkia, punnerruksia jne. kotona. Jumppapallo apuna. Uima-allas kylla houkuttaisi - tuolla ulkona mahtaa hiki alkaa virrata jo ennen kuin sykkeen saa ylos - mutta uimaan voidaan menna vaikka huomenaamulla vaimon kanssa.
Ja syomisista. Paatin aloittaa kuitukuurin. Vatsa kun ei ole ollut kovin hyvalla tolalla pitkaan aikaan ja syytan siita lahinna vahakuituista ruokavaliotani. Tokihan itsekin pidan eniten ruisleivasta, kokojyvamuroista jne. mutta niita on taalta hieman vaikeampaa loytaa. Olen nyt sitten nahnyt sen verran vaivaa, etta olen hankkinut ruisnakkaria seka Lidlista suomalaistyylista ruisleipaa yms. ja yritan kovasti keskittya saamaan Kiloklubin kuitupallon vihreaksi. Monesti siina onnistunkin. Olen tata nyt viettanyt vajaan viikon ja vatsa on ollut kylla heti paremmalla tolalla. Toinen ongelma-alue on proteiinit. Tanaan soin sitten kananmunaa, ruisleipaa seka kasviksia aamupalaksi, lounaalle tulee kasviscurrya kikherneiden kera. Paivallista en viela tieda, mutta luulisi etta nailla tulee jo proteiinintarve tayteen. Iltapalaksi voisi viela syoda jogurtin niin siitakin tulee vahan protskua.

Hitto siita Kiloklubista tulee muuten pakkomielle. Vaimo laittoi yhtena iltana sellaista tosi hyvaa hanenmaalaistaan ruokaa ja minua harmitti, kun eihan moista outoa ruokaa voisi ikina loytaa Kiloklubin listalta. Olisin mieluummin vaan syonyt jotain, jonka voin sitten oikealla tavalla raportoida sinne. Kylla sita pitaa olla anaalinen sen suhteen. Ja muutenkin mulle tulee helposti sellainen typera tunne, etta haluaa kaunistella syomisiaan ettei vain menisi pallot punaisiksi. Mulle heikko kohta on alkoholi. Pari olutta vetaa herkkupallon heti punaiseksi, kun ei saisi olla "korkeakalorista" juomaa enempaa kuin olikohan se nyt 5dl. Yhtena iltana, kun se sohvasurffailija oli taalla, juotiin sitten muutamakin lasi Tinto Veranoa, mika on punaviinipohjainen juoma, johon on sekoitettu jotain limsaa jne. Vahan niin kuin sangriaa. Eli alkoholipitoisuudeltaan jotain 4 prosentin luokkaa. Eihan sita tietenkaan ollut Kiloklubin listalla, joten laitoin sen viiniksi, mutta koska alkoholiprosentit ovat niin paljon alhaisemmat, laitoin maaraksi vain 4 dl - ikaan kuin puolet siita mita oikeasti join koska alkoholia oli vain puolet. Tama oli tietenkin typeraa logiikkaa, koska kyllahan siina niita kaloreita on muutenkin kuin alkoholin puolesta. Mutta siis laitoin sen maaran minka tiesin voivani laittaa ilman, etta pallo muuttuu punaiseksi. Heh. Niin sita itseaan huijataan.

Taidan tasta lahtea sitten sinne juoksulenkille ja sitten jumppaamaan. Ilma nayttaa muuttuneen pilvisemmaksi, mika on nyva - ehka pystyy sitten juoksemaan paremmin kun ei ole niin kuuma. Ja toisaalta, eipa sitten ole sellainen tunne etta PITAISI olla parvekkeella ottamassa aurinkoa. Vaikka eihan mulla nyt ole mitaan erikoista motivaatiota ruskettua, kun en ole nailla nakymin menossa kotiin lahiaikoina. Eihan mua muuten ruskettuminen niin kiinnosta, jos ei sita voi muille kateellisille esitella :) Kypsa aikuismainen asenne joo.

Tasta blogimerkinnasta ei tule nyt loppua kun viimein paasi kirjoittamaan :)