Kuten joku outo olio, joka blogiani mahdollisesti silloin talloin lukee, on varmaankin huomannut, en ole kirjoittanut herran aikoihin. Varmaan pariin kuukauteen. Syyna tahan on muutto, koskapa meilla ei edelleenkaan ole nettia kotona. Toissakin on ollut niin pirun kiireista, ettei ole (ennen tata) ehtinyt kirjoittaa.

Joka tapauksessa, kylla kannatti! Onpa ihmeellista menna toiden jalkeen KOTIIN eika vain takaisin hotellihuoneeseen. Se meian koti on vielapa niin ihana, on uima-altaat, tenniskentat seka pieni kuntosali (siis tietenkin kaikkien asukkaiden yhteiseen kayttoon, ei sentaan pelkastaan meille). Matkaa biitsille on noin kilometri ja ollaankin pyritty menemaan toiden jalkeen rentoutumaan rannalle tai vaihtoehtoisesti pelaamaan tennista. Tervehenkista.

On muuten myos ihmeellista omistaa auto. Koen tasta asiasta myos jatkuvaa huonoa omatuntoa, silla olenhan viherpiipertaja-"en-hanki-ajokorttia-koska-en-halua-saastuttaa"-hippi ja nyt siis kortittomuudesta huolimatta omistan auton ja on valttamatonta ajaa joka paiva toihin. Omatuntoa lepytellakseni yleensa vkonloppuisin pysytellaan vaimon kanssa kotona tai kavelymatkan paassa kotoa, ettei ainakaan turhanpaiten ajella.

Tasta asumisjarjestelystahan valttamatta seuraa, etta meilla on pakko olla aina samat tyovuorot. Ajomatkaa on noin 18km eika minkaan maailman julkisen liikenteen kulkuneuvot kulje sielta eika varsinkaan rajan ylitse. Eli jos vaimoke menis toihin eri aikaa, mun ainoa vaihtoehto olis taksi rajalle, sitten rajan yli ja toinen taksi sielta hotellille. Sinne menis koko palkka. Toistaiseksi tama jarjestely ei ole ollu ongelma, koska ollaan kehitetty hotellityossa outo virka-aika-jarjestely ja ollaan molemmat maantantaista perjantaihin klo 8 - 16.30 toissa. Ongelma tassa on se, etta mun osastolla meita on vain kaksi ja mun tehdessa virka-aikaa toinen tyontekija joutuu tekemaan koko ajan iltoja ja viikonloppuja. Mika ei ole reilua. Eika edes mita haluaisin.

Jostain kumman syysta maailma tuntuu ihannoivan virka-aikana tyoskentelya. Ite en ole sita koskaan oikein halunnut, mutta huolimatta hotellialalla tyoskentelysta siihen rutiiniin jouduin tahtomattani. Nyt kun olen titteliltani manager, hotellin johto haluaa minut tanne AINA virka-aikana, mika on arsyttavan rajoittavaa. Olisi mukavaa tehda joskus iltavuoroja ja nukkua aamulla pitkaan. Olisi mukavaa joskus olla vapaalla viikolla ja tehda toita viikonloppuna, kun on hiljaisempaa ja rennompaa. Niin tehtiinkin viimeiset 3 kuukautta, mutta nyt se ei enaa hotellin johdolle sovi. Ja nyt MINUN pitaisi ilmoittaa talle kollegalleni, etta tasta lahtien hanen pitaa olla toissa joka viikonloppu. Han tekee jo pelkastaan iltavuoroja viikolla ja nyt siis joka viikonloppu. Loistavaa. Kyse on lahinna siita, etta hotellinjohtaja on totaalinen diktaattori, joka paattaa tykata joistain ihmisista ja olla tykkaamatta toisista - han on paattanyt olla tykkaamatta tasta tyotoveristani ja yrittaa nyt savustaa hanet ulos jarjestamalla huonoimmat maholliset tyoajat. Kypsaa. Jarkevaa. Hyvaa johtamiskykya. Ja ite olen puun ja kuoren valissa - jos han paattaa olla tykkaamatta minusta niin saan itse sanoa hyvastit tyopaikalleni, sen tyypin kanssa on sitten mahdotonta olla toissa jos han ei tykkaa sinusta.

Oih ja voih.