Eilisen vapaapaivan kohokohdaksi muodostui paivakannien vetaminen, mika ei lukeudu kuningasajatuksiini. Jo eilisen blogimerkinnan aikoihin olin hieman nousussa, mika tekstin lopussa alkaa nakya, mutta sen jalkeen tyhjensin olutvarastoni ja vaimon paastessa toista klo 15.30 olin jo melkoisessa seilissa. Saalittavaa. Paivakannien takia herasin aamuyosta ihan suhteettomaan darraan, mika esti minua nukkumasta tuntikausia ohimoita repivan paansaryn ja pahoinvoinnin takia.

Tanaan olen sitten yrittanyt olla vahan tuotteliaampi ja tehnyt vahan kotitoita, jotka lukeutuvat inhokkilistalleni; ikkunoiden pesu ja sukkahousujen kasinpesu. Olen varmaankin idiootti, joka ei osaa edes ikkunoita pesta, koska minusta nuo ikkunat nayttavat nyt entista pahemmilta kuivausviiruineen. Toivottavasti vaimo ei kommentoi mitaan aiheesta, en nyt jaksaisi. Pesin myos normaalia pyykkia, mika ei sentaan ole niin arsyttavaa kuin kasinpesu. Nyt ajattelin rentoutua juoden vihreaa teeta alkoholin sijaan ja pidan taustameluna saksalaista VIVA-musiikkikanavaa, jossa soitetaan klassikoita viime vuosikymmenen lopulta. Tai no, en nyt tiia onko ne klassikoita mutta siis hitteja. On tullut Jennifer Lopezia, Christina Aguileraa ja nyt Shakira laulaa Underneath your Clothes. Tama musiikki lisaa siihen outoon fillikseen, joka minulla on ollut toissayosta lahtien, kun uneksin wanhoista tutuista. Muistelen niita lukion jalkeisia vuosia, kun kaytiin paljon baareissa ja tanssittiin naiden biisien tahtiin ja oltiin nuoria. Eihan niita aikoja enaa saisi takaisin, vaikka yrittaisi.

Ikakriisia siis taas pukkaa johtuen viikon takaisesta vanhenemispaivasta. Olen jotenkin kehityksesta jaljessa tai jotain, kun ei mieli koskaan tunnu pysyvan kehon vanhenemisen perassa. Kuvittelin tassa yksi paiva, etta mitas jos menisin takaisin opiskelemaan. Menisin jonnekin yliopistoon (niin sinnehan siis "mennaan" eika haeta ja yriteta epatoivoisesti paasta. heh.) ja vaittaisin kaikille olevani vaikkapa 22-vuotias. Oikea ika on siis 28v mutta kaikki aina sanovat, etta naytan ikaistani nuoremmalta. Joskus kysytaan vielakin papereita Alkossa asioidessa. Eli alottaisin ihan alusta jossain missa kukaan ei tunne minua ja jos kaikki luulisivat minun olevan 22v voisin kayttaytya sen mukaisesti. Ikahan on vain numero.

(oih. nyt soitetaan Beyonce'n ja Sean Paulin Baby Boy. tama on niin amkissa-opiskelu-ajan biisi. elan taas vuotta 2002.)

Olen varmaan typera ajatellessani tallaisia. Toisaalta olen melko tyytyvainen tamanhetkiseen uratilanteeseen ja elamantilanteeseen muutenkin. Miksi sita pitaisi palata ajassa taaksepain ja aloittaa taas alusta, palata koyhaan opiskelijaelamaan, murehtimaan epavarmasta tulevaisuudesta? Muutama samanikainen kaverini ovat edelleen opiskelijoita eivatka malta odottaa lopettaa vuosikymmenia kestaneet opinnot ja aloittaa "oikea" elama siina missa mina vaan haikailen vanhojen aikojen peraan. Koskaan ei ole ihmislapsi tyytyvainen. Sita paitsi opiskellessa haaveilin tekevani juuri tata; olevani oman alan toissa ulkomailla, melko hyvassa asemassa ja tienaten ihan ok rahaa, elaen onnellisessa parisuhteessa. Olen onnellisessa asemassa, kunhan vain aina muistaisi sen.

Jaaha ja takaisin nykypaivaan. Nyt soitetaan Pussycat Dollsia. Taman biisin tullessa olin jo Dublinissa tyoelamassa.