Kohta Suomeen. Katselin tuossa juuri millaisia keleja voi odottaa, kun yritan paattaa mita asukokonaisuuksia sita pakkaisi. Mutta hankalaahan se on, kun nahtavasti lampotila voi olla yhta hyvin 15C kuin 30C tai mita tahansa silta valilta. Saattaa sataa tai saattaa olla etta paistaa aurinko. Ehka tulee olemaan pilvista mutta ehka ei. On se sitten epavakainen tuo Suomen kesa. Toisin kuin meilla taalla, missa oletusarvona joka paiva paistaa aurinko ja lampotila vaihtelee 28 ja 33 asteen valilla. Siis nain kesalla.

Tietenkin pitaa mieluummin varautua lampimilla vaatteilla. Siis ei pelkastaan pikkutoppeja ja shortseja ja olkaimettomia kesamekkoja. Eipa se haittaa, saanhan pitaa ihan tarpeeksi sellaisia taalla Espanjassa. Minulla on vain sellainen (typera? lapsellinen? pinnallinen?) paahanpinttyma, etta Suomeen mennessa pitaisi nayttaa jotenkin erikoisen hyvalta. Siis ensinnakin olla mahdollisimman laiha/treenattu, ruskettunut jne. Ja sen lisaksi pitaisi olla tyylikas ja trendikas ja vaikka mita. En noin yleensa paivittaisessa elamassa ole niin hirvittavan kiinnostunut ulkonaostani enka varsinkaan trendeista, mutta sitten kun pitaa menna Suomeen niin kuvittelen, etta kaikki odottavat minun olevan jotenkin kosmopoliitti maailmankansalainen ja pitaa sitten nayttaa muka jotenkin glamoroosilta tayttaakseni nama odotukset. Tama ajatus tuntuu viela naurettavammalta, nyt kun muotoilin sen sanoiksi ja postasin tanne. Tajusin sen olevan naurettava jo silloin, kun se sijaitsi vain omassa pienessa paassani, mutta nyt se vaikuttaa viela typerammalta.

Hah hah. Eli nyt kun tiedan olevani typera, voin sitten unohtaa nama ulkonakopaineet, eiko? NO EI. Teen tassa samalla listaa mita vaatteita pakkaisin, mutta ei siina viela kaikki – muodostan niista asukokonaisuuksia tyyliin “se ruskea toppi niiden beigejen shortsien kanssa, niin ja sitte se puinen kaulakoru + rannekoru ja sitten beige kasilaukku ja sitten ne tummanruskeat korkkarit… niin ja sitte ne isot 70-luvun tyyliset aurinkolasit joo…” ja sitten lopputuloksen pitaisi nayttaa vaivattoman elegantilta. Ja kaiken huipuksi pyrin tuomaan mukaani vain uusia vaatteita, silta varalta etta joku muistaa minun jo kayttaneen sita tiettya paitaa jo vuosi sitten edellisella Suomen keikalla. Hah hah. Havettaa itseanikin myontaa edes taalla blogissa.

Ja sita paitsi talla naamalla ei kylla mitaan kauneuskilpailuja voitettaisi, vaikka olisi mitka asukokonaisuudet paalla. Mainitsin pari postausta sitten joutuneeni takaisin aknelaakekuurille. Sita on tassa nyt kuukauden paivat vedetty. Ironista kylla, yksi mahdollinen sivuvaikutus on aknen paheneminen. Ihan totta. No, siis alussa iho ensin yleensa pahenee (olettaisin etta aine “tyontaa” ulos kaikki epapuhtaudet ja ihon pitaisi sitten lahtea paranemaan..? saattaa olla maallikon yliyksinkertaistamista, en tieda) ja nyt ollaan siina pahemmassa vaiheessa. Arsyttavaa. Joka kerta kun katsoo peiliin nakee uusia nappyja. Mutta ei kai se auta kuin uskoa, etta parempaan pain ollaan menossa. Toisaalta tama ei valttamatta ole maailman suurin ongelma. Jollain on ehka joskus ollut pahempia tilanteita ja silti ovat jaksaneet elaa :P