Uutinen Mika Myllylan kuolemasta iski kasvoille kaverin Facebook-sivulta. En ollut moneen paivaan lukenut Suomen uutisia ja olin taten ihan uutispimennossa. Kuolinsyyta ei mainittu, mutta mieleentulevat vaihtoehdot olivat tietenkin joko alkoholimyrkytys tai vastaava alkoholista johtuva kuolema tai sitten itsemurha. Jalkeenpain lueskelin keskustelupalstoja ja tama nayttaa olevan yleinen konsensus, mihinpa muuhun nelikymppinen mies yksin kotonaan kuolisi – ja jos kyseessa olisi ollut onnettomuus, se olisi tiedotettu suoraan.

Ei minulla toki Myllylaan ollut mitaan erityista suhdetta. Mutta saalitti aina silloin talloin lukea hanen alamaestaan. Alkoholistin tyttarena olen nahnyt lahelta miten viina voi vieda miesta, joka on muuten kaikin puolin hyva ja kunnollinen ihminen.

Olen tassa muutenkin miettinyt viime aikoina sita omituista kieroutunutta suhdetta, mika suomalaisilla noin kansana on alkoholiin. Tietenkin alkoholisteja on kaikkialla. Mutta harvassa kulttuurissa on niin voimakas taipumus humalahakuisuuteen ja niin vahva sosiaalinen hyvaksynta tolkutonta humaltumista kohtaan. Sehan on ihan normaalia kaytosta, etta aikuinen ihminen juo itsensa viikonloppuna tajuttomaan tilaan. Jaakiekkovalmentaja saapuu punaiselle matolle niin liemessa ettei jaloillaan pysy tukijoukoista huolimatta. Lomilla samaisessa tajuttomassa tilassa voidaan olla viikkotolkulla. Luin juuri nyt netista pikku-uutisen, etta nelikymppinen suomalainen miesturisti oli loydetty kuolleena Thaimaasta, tapaukseen liityi “runsas alkoholinkaytto seka mahdollinen sairaskohtaus”. Aina kun kerron olevani kotoisin Suomesta, pelkaan sita mahdollista kommenttia “ai Suomesta, siellahan kaikki on aina kannissa!” Taman kuulee varsinkin sellaisten maiden asukkaiden suusta, jossa kay paljon suomalaisia lomilla esittelemassa parhaita (?) puoliaan.

Olen tassa viimeisen parin kuukauden aikana kuunnellut aina valilla suomalaista nettiradiota. Ilmeisesti tassa on ollut parikin hittia viime aikoina, joissa on kyse vain juomisen ja humaltumisen ihannoinnista. Ymmartaakseni Petri Nygardin Selvasti hyva paiva ja joku Ville-Kalle (?) Haissa (sikali kun niista lyriikoista mitaan ymmarran) ovat esimerkkeja tasta. On se sitten surullista. Ikaan kuin Suomen nuoriso tarvitsisi mitaan lisainspiraatiota juomiseen.

Mietinpa tassa, olisinko itse erilaisessa tilanteessa, jos olisin asunut koko ajan Suomessa enka olisi lahestulkoon absolutistin elamankumppanin kanssa. Nyt en ole kuitenkaan harrastanut humaltumista reiluun kahteen vuoteen (no siis, saannollista sellaista. Pari kertaa vuodessa on ehka voinut niin kayda mutta ei mitaan joka-viikonloppu-tai-edes-joka-kuukausi-meininkia) ja sita edeltavat vuodetkin – oikeastaan koko opiskelunjalkeinen aika - meni aika rauhallisissa merkeissa. Harvoin baanalla. Parempi niin.