Otsikon teksti tulee entisesta kotikaupungistani. Siella oli Kelan toimiston lahella rakennus, joka olettaakseni kuului jollekin hihhuli-liikkeelle ja kyseisen rakennuksen seinassa luki isoin oranssein kirjaimin "aistisi ovat auenneet". En koskaan saanut selville, mika tama rakennus oli ja miten se voisi saada aistini aukeamaan.

Totesin tosin blogini ulkoasua katsellessani, etta sehan on itse asiassa ihan kauhea. Aiemmin myonsin, etta se on vahan sekava. Noh, sekava kylla, vahan ei. Raikea. Varmaan epileptisia kohtauksia aiheuttava. Suokaa anteeksi. Olin vain niin innostunut, kun totesin etta voisin ihan itse tehda kustomoidun pohjan. Taman tuloksen nahdessani osaan kuvitella, miksi kukaan ei nayta tekevan pohjia omista kuvistaan. En nyt millaan juuri nyt viitsi sita alkaa vaihtaa, joten viela kerran anteeksi. Ottakaa migreenilaakkeenne ja syventykaa Nomadin maailmaan!

Huomenna vaimokkeen pitaisi tulla takaisin. "Pitaisi" viittaa tietenkin taman hetkiseen lentoliikenteen kaaokseen. Nayttaa kuitenkin, etta hanen maastaan Espanjaan paasee ongelmitta. Toivokaamme nain. Sita seuraavana paivana minun pitaisi olla matkalla Suomeen. Se jaa nyt nahtavaksi. Peukkuja pitakaamme. Mutta jos joudun lomaa siirtamaan, ei kai se maailman pahin katastrofi olisi sitten kuitenkaan. Saisinpa sitten sentaan olla vaimokkeen kanssa vahan pitempaan. Ikava on, ei voi kieltaa.

Ihan silta varalta etta paasen lahtemaan, menin tanaan sitten Gibraltarin "kaupunkiin" ostoksille. Ostin niita mahdollisesti tulevia bileita varten tequilapullon seka sikareita, samoin kuin pari kartonkia savukkeita ystavalleni. Kuohuviinia ostan sitten Espanjan puolelta, se on halvempaa. On taman kahden maan valissa asuminen sitten omituinen ja hankala elamantyyli.