Pitanee tassa avautua tasta tyostakin. Onhan tyo aika suuri osa elamaa. Ikava kylla.

Niille, jotka eivat ole blogiani aiemmin lukeneet tiedoksi, etta olen siis hotellialan ihminen ja ollut viimeiset kuutisen vuotta (eli koko tyourani valmistumisen jalkeen) hotelleissa toissa eri maissa ja eri osastoilla. Viimeisessa tyopaikassa olin jo jonkinlaisessa esimiesasemassa ja itse tyohon olisin ollut hyvinkin tyytyvainen. Olosuhteisiin (kuten psykopaattipomo, erittain huono palkka yksityisesti omistetussa hotellissa, eraan henkilon epareilu ylennys vaimon ohi jne.) en ollut tyytyvainen. Jonka vuoksi sitten otettiin loparit ennen reissua eika takaisin ollut hinkua. Valitettavasti taalla ei ole paljon valinnanvaraa tyomarkkinoilla, kuten opimme kantapaan kautta. Parin kuukauden taysin tuloksettoman tyonhaun jalkeen olimme melko valmiita jo tekemaan melkeinpa mita tahansa tyota.

Sain sitten paikan vastaanottovirkailijana mutta ei hotellissa, vaan isossa nettipelifirmassa. Taalla respan tyotehtaviin kuuluu paljon muutakin kuin puhelimeen vastaaminen ja vieraiden vastaanottaminen. Valitettavasti suuri osa tyosta taalla on vahan aivotonta hommaa. Tunnen olevani kaikkien kollegojen palvelija, jonka pitaa niitata papereita yhteen, poimia roskia lattialta, kantaa kahvia kokoushuoneisiin ja toisaalta jarjestaa kollegoille kaikki asunnonnaytoista siivouspalveluihin (siis ok, ei minun itse tarvitse siivoamaan menna, mutta jarjestaa siivooja heille kotiin). Hoh hoijaa. Toisaalta toissa ei ole millaan muotoa tarpeeksi tekemista, joten aika tulee todella pitkaksi. Ja ne vahatkin tekemiset tuntuvat vastenmielisilta… mutta silti, valittaa ei pitaisi kun kerran on toita. Piste.

Aiheesta ja kaikesta muustakin lisaa myohemmin. Nyt lahden salille rehkimaan ja sitten viikonlopun viettoon.