Eilen olin taas zumbassa. Alku tuntui menevan paremmin kuin viimeksi, kun mukana oli aika paljon samoja liikkeita joten pysyin paremmin mukana, ja uudet liikkeet olivat yksinkertaisempia. Mutta sitten ohjaaja kai totesi, etta Sali on liian taynna ja tormailisimme toisiimme liikaa vauhdikkaimpien liikkeiden aikana, koskapa han yhtakkia jakoi meidat kahteen ryhmaan. Toinen ryhma seisoskeli salin reunalla toisen tanssiessa ja sitten vaihdettiin. Aluksi aattelin jarjestelyn olevan ok, kun saa hetken hengahtaa, mutta sitten totesin taukojen olevan liian pitkia. Siinahan melkein puolet tunnista piti sitten seisoskella, tylsaa! Totta on, etta Sali oli ihan taynna, mutta niiden ei pitaisi paastaa liikaa porukkaa tunnille, jos ei sitten mahdu liikkumaan. Ei siina minusta ole jarkea, etta melkein puolet (noh, ehka yksi kolmasosa jos nyt reiluja ollaan, alussahan kaikki liikkui yhta aikaa) tunnista menee seisoskeluun ja oman vuoron odotukseen.  Ensi viikolla kokeilen jotain eri tuntia, siis edelleen zumbaa mutta eri paivana. Sita menee noilla kahdella salilla (kun on siis sellainen kombo-kortti etta voin kayda kummallakin salilla vapaasti) melkeinpa paivittain eri aikoihin. Saatan jopa innostua menemaan paivalla lounastunnilla, kassotaan nyt.

Tanaan on sitten valipaiva, huomenna oli tarkoitus menna salille tekemaan jalat ja perjantaina uinti. Saattaa tosin olla etta uinti jaa valiin, taisin ajoittaa huonosti samaan aikaan naistenpaivien kanssa… katsotaan nyt. Jotenkin siita uimaan menosta ei tunnu tulevan mitaan, sita olen suunnitellut jo viikkotolkulla, mutta ei sinne nayta paasevan sitten mitenkaan.

Nain valipaivana oli tarkoitus syoda kevyemmin. Alku meni ainakin erittain huonosti. Normaalisti syon aamupalan vasta toissa, mutta tanaan oli niin nalka etta soin kotona jo vahan myslia. Ihan ok, mutta sitten kun toihin paasin, taallahan olikin muffinsseja tarjolla (mita tapahtuu suunnilleen kerran parissa kuukaudessa “yllatyksena” tyontekijoille), joten vedin sitten ISON suklaamuffinssin. Huh huh. Ehkapa lounaaksi riittaa salaatti.

Eilen vaimoke yllatti. Han kysyi yhtakkia iltapaivalla toissa, mita suklaata haluaisin. Mina olin ihan, etta mita ihmetta. Eihan meilla ole taalla mitaan suklaata. Vaimo siihen, etta tuossahan on kauppa tien toisella puolella. Siis etta ostamaan suklaata kesken tyopaivan kaupasta. Olin, etta kuka olet ja mita olet tehnyt tyttoystavalleni? Enhan ole kuuna paivana moista ehdotusta kuullut, vaikka onhan se kauppa ollut siella koko ajan. Monet tyokaverithan siella ravaavat paivittain kantaen toimistoon jos jonkinlaista roskaa ja me katsellaan ylemmyydentuntoisina vieresta. No vaimohan sitten meni ja toi sielta suklaapatukat molemmille. Ja tanaan muffinssi. Huh, tamahan on mennyt ihan mahdottomaksi.

Ja sitten muutakin kuin treeni- ja syomisasiaa. Kirjoittelin joku aika sitten, etta ollaan menossa Dubaihin jouluna. No ei nyt enaa ollakaan. En tieda mika ihmeen sahkokatko paassamme tapahtui, kun ei kaynyt pienessa mielessakaan tarkistaa viisumivaatimuksia ennen matkan varausta. Vaimoke nimittain tarvitsisi etukateen hankittavan viisumin, mulle se vain latkaistaisiin passiin lentokentalla mitaan kyselematta. Viisumin saantiin vaaditaan, etta matkatoimisto, jonka kautta matkan on varannut (eihan me mitaan matkatoimistoa kaytetty) tai hotelli, jossa matkan ajan asuu, hankkii tarvittavat paperit. Valitettavasti meidan varaamamme hotelli ei viisumiasioita hoida ja noin ylipaansa vain ne kalliit luksushotellit nain tekevat. Yritettiin sitten tutkailla eri vaihtoehtoja ja vaimo otti yhteytta moniin hanenmaalaisiinsa matkatoimistoihin, mutta asiasta ei nakojaan paase yli eika ympari – pitaisi varata kokonaan uusi matka uusine lentoineen ja paljon paljon kalliimpine hotelleineen ennen kuin viisumista on mitaan toivetta. Sita paitsi, Dubaihin ei nakojaan mielellaan paasteta nuoria naimattomia naisia, paitsi jos he matkustavat vanhempiensa kanssa eli mukana on mies vahtimassa etteivat nama naiset pilaa paikallisten miesten moraalia tai jotain.  Eli vaikka muut vaatimukset tayttaisikin, ei viisumin saanti ole mitenkaan varmaa. Voihan prkl, on tama niin epareilua. Mutta ei se mitaan, reissun voi viela perua ja saada melkeinpa kaikki rahat takaisin.

Paadyttiin sitten hieman erilaiseen vaihtoehtoon. Sveitsiin. Heh, Dubai vai Sveitsi, hmm… vaikea valinta… noh, tahan vaihtoehtoon paadytiin ihan puhtaasti siksi, etta lennot olivat hyvin halvat eika olla kayty Sveitsissa. Tama ongelmahan taalla asumisessa on, ettei Malagasta saa laheskaan niin paljon hyvia halpoja lentoja kuin esim. Dublinista sai. Eri asiahan se tietenkin on paakaupungissa elellessa, Madridistakin lentaisi paljon useampiin kohteisiin paljon halvemmalla, mutta ensin pitaa paasta sinne Madridiin mika ei ole ilmaista eika nopeaa… Olen nyt itse asiassa aika innostunut Sveitsista! Lennetaan Geneveen, sielta matkataan junalla seka Berniin etta Zurichiin, joissa ollaan molemmissa pari yota ja Zurichista pistaydytaan Liechtensteinissa. Toivon mukaan paastaan sohvasurffailemaan ainakin osan ajasta, kallistahan siella Sveitsissa on aikaa viettaa joten olisi hyva jos voisi ainakin hostellikulut saastaa. Toisekseen ainahan surffaillessa saa siita matkasta paljon enemman irti, sita paitsi olisi tosi kivaa paasta bilettamaan uuden vuoden kunniaksi paikallisten kanssa… tarkeinta tassa on se, etta paasee jonnekin reissuun. Siita on nyt melkein vuosi kun tultiin edelliselta reissulta ja matkajalkaa vipattaa aika paljon… masentavaa tama viikottainen rutiini ilman mitaan matkasuunnitelmia. Puhuttiin juuri vaimon kanssa, etta meista molemmista tuntuu etta reissaaminen (ja sita edeltava kuukausien suunnittelu, tiedonhaku jne.) on sita “oikeata elamaa” ja nama ajat kun on toissa ja elaa tavallista arkea, on vain sellasta valiaikaa seuraavaa reissua odotellessa, kun kuitenkin taytyy rahaa tienata reissuja varten…