Hmm. Tanaan “paasen” pitkasta aikaa salille. Siis viikko sitten olin viimeksi. Nyt alkuviikosta ei “voinut” menna, kun vaimo oli vapaalla = menin muiden ihmisten kyydeilla toihin ja takaisin kotiin. Kyllahan mulla tiistaina kavi mielessa, etta olisinkin mennyt myohemmalla bussilla kotiin ja olisin ehtinyt vetaa oikein hyvan treenin. Reilut 2 tuntia olisi ollut aikaa olla salilla. Tiistai olisi sopinut hyvin, koska vaimoke oli silloin perheineen Sevillassa yota eli olin yksin kotona.

Mutta paadyin sitten tekemaan eri ratkaisun. Toisin sanoen, en mennyt salille vaan menin suoraan kotiin viettaen pitkan illan telkkarin aaressa olutta nautiskellen. Ensimmaiset kolme olutta vilahti ihan huomaamatta, kyllapa maistuikin hyvin… ja sen jalkeen viela muutama. Eh. Kyllahan se jalkeen pain vahan kadutti, mutta noh… tama on nyt valiaikainen pieni repsahdus. Takaisin ruotuun nyt heti mars.

Olihan mulla muutakin asiaa. Mahdollisesti jopa mielenkiintoisempaa asiaa. Vaimokkeen perheenjasenista siis aiti seka sisko ovat taalla vierailulla. Tama on toinen kerta, kun tapaan hanen aitinsa kaapista ulos tulon jalkeen. Vuosikausiahan he kuvittelivat (siis vaimon vanhemmat), etta olemme vain hyvia kavereita ja kamppiksia. Eika vaimon aiti ottanut totuutta mitenkaan erikoisen hyvin. Viime kesana kun he lomailivat luonamme, tunnelma oli valilla jokseenkin hyinen. Nyt tuntuu ehka vahan paremmalta. Onhan meilla edelleenkin kielimuuri valillamme. Ja nyt kun pelkaan hanen inhoavan minua, en uskalla yrittaa edes puhua niin paljon kuin mita ennen vaimon “kaverina” yritin. Heidan kielellaan. Mutta siis ikaan kuin tunnelma olisi ihan hieman vahemman hyinen. Ehkapa han pitkan ajan kuluessa oppii tavallaan hyvaksymaan tilanteen.

Han on muutenkin hieman hankala. Vaimoketta ahistaa, kun han yrittaa kaikin puolin miellyttaa aitiaan eika talle oikein tahdo mikaan kelvata. Mita tahansa ohjelmaa hanelle onkaan jarjestetty, aina olisi jokin voinut menna paremmin.

Ja nyt yhtakkia toissa tapahtuu. Meita on ollut siis talla osastolla kolme henkea toissa. Mina ja vaimo ja kolmas tytto. Tai pitaisiko sanoa nainen. Onhan hanella ikaa jo reilut 35v. Taman kolmannen henkilon kanssa ei olla tultu oikein hyvin toimeen koko aikana. Han on maaraileva ja muka kaikkitietava. Toisin sanoen melko lailla arsyttava. Nyt han yhtakkia vaihtaakin osastoa. Toisaalta siis tietenkin hyva, etta paasee hanesta eroon. Saadaan olla rauhassa. Mutta toisaalta, sitten meidan tyovuorot tulee olemaan koko ajan painvastaiset. Eli toinen aina klo 8 – 17 ja toinen aina 10 – 19. Tahan asti sentaan joka kolmas viikko meilla on ollut vain tunti eroa tyovuoroissa, mika auttaa edes vahan. Joko paasty lahtemaan klo 18 tai pitanyt olla toimistolla vasta klo 9. Mutta ei enaa tasta lahtien. Auts. Noh, kattoo nyt miten tama tasta lahtee kayntiin.