Rakkaat ystavani! (sanoo han edelleen yllapitaen kuvitelmaa, etta tata blogia joku lukisi) Pitka aika, ei nae. En sitten pitanyt blogia ollenkaan sina aikana, kun asuttiin netittomina paratiisissa ja toissa tuli uusi nootti. Hetkellisesti kaikenlainen henkilokohtainen netin kaytto oli tiukasti pannassa, koskien KAIKKIA tyontekijoita. Jopa minua. Toisin sanoen, elin puoli vuotta hyvin rajoitetulla nettiajalla eika sitten ollut koskaan aikaa kirjoittaa.

Mutta nyt tilanne on taas uusi. Palattiin pitkan reissun jalkeen (josta kerron hyvin tiivistetysti piakkoin) hotellille ja ollaan nyt taas kodittomia. Talvella edes Etela-Espanja (ainakaan tama Atlantin valtamerta lahella oleva osa) ei ole mikaan trooppinen paratiisi - sataa paljon ja etenkin tana hulluna talvena on KYLMA. Tahan espanjalaisten asuntojen rakentajat eivat ole varautuneita (kutsun tata "talvi-yllatti-autoilijat"-ilmioksi), joten asunnot ovat jarjestaan vetoisia, lammitysta ei ole tai se on hyvin riittamaton ja runsaiden sateiden aikana home kukkii katossa ja kaikkialla muuallakin. Toisekseen pitka reissu soi paljon rahaa, joten paatimme etta tama olisi hyvaa aikaa palata asumaan hotellille. Katellaan sitten taas vaikkapa huhtikuussa, kun ilmat taas lampenevat, jotain kivaa kamppaa. Hankittiin tanne hotellille sitten netti, sellainen mokkulanetti, kun viimein loydettiin palveluntarjoaja, joka ei vaadi sopimusta.

Tassa on nyt viikko oltu ja hyvalta tuntuu. Tama nyt tuntuu "normaalilta" elamalta reissun jalkeen, vaikka varmaan monista tyopaikallaan asuminen on kaukana normaalista.

Eli kun olen nyt heittanyt naita teasereita reissusta, kerrotaanpas nyt siita. Eli meidan pitkaan ja hartaasti suunniteltu Etela-Amerikan matka alkoi viime marraskuun alussa. Tarkoitus oli matkata 6 viikossa Ecuadorin, Perun, Bolivian ja Chilen lapi ja nahda mahdollisimman paljon talla hyvin rajoitetulla ajalla. Hyvinhan se meni, vaikka kieltamatta paikasta toiseen ryntaily ja kiirehtiminen soi vahan hermoja ja varmasti paljon nakemisen arvoisia paikkoja jai nakematta kiireen takia. Joka tapauksessa ei kaduta, kun ei oltaisi voitu kuitenkaan ottaa taman enempaa aikaa matkalle. Noin ylipaansa arvosana matkalle olisi kiitettava, nahtiin todella paljon ja lahestulkoon kaikki meni todella hyvin. Olihan meilla yksi melko huono viikko, jonka aikana meidat ryostettiin ja jouduttiin bussionnettomuuteen, mutta noin muuten kaikki meni niin hyvin, etteivat nama vastoinkaymiset muuta mielipidetta koko matkasta. Joka tapauksessa poliisin valiintulon ansiosta saatiin lahestulkoon kaikki ryostetyt tavarat ja rahat takaisin eika loukkaannuttu bussionnettomuudessa, eli saikahdyksella paasi molemmista.
Paikalliset ihmiset olivat todella ystavallisia, avuliaita ja valittomia. Tietenkin oli paljon niita, jotka vain halusivat myyda sinulle jotain, mutta paljon niitakin, jotka vain olivat uteliaita ulkomaalaista kohtaan ja halusivat jutella odottamatta mitaan etua itselleen. Espanjan harjoitteluun tama oli hyva paikka - ihmiset puhuivat niin paljon selkeammin ja hitaammin kuin espanjalaiset (varsinkin andalucialaiset, joita en edelleenkaan ymmarra) etta ymmarsin yleensa melkein kaiken.

Matkan huippukohdiksi olisi pakko laskea Galapagos-saaret Ecuadorissa, Macchu Picchu Perussa seka suola-aavikot Boliviassa. Chilesta nahtiin valitettavan vahan loppujen lopuksi - se tuntui ikaankuin menevan ohi huomaamatta. Siina vaiheessa oltiin kieltamatta jo vahan vasyneita reissaamiseen ja tuntui oudolta olla yhtakkia maassa, joka vaikutti paljon enemman eurooppalaiselta kuin aiemmat maat. Paikalliset olivat enimmakseen valkoihoisia (kun taas Ecuadorissa, Perussa ja Boliviassa kuka tahansa valkoihoinen, jonka nain, kulki kamera kaulassa ja opaskirja kadessa. lahes kaikki paikalliset olivat enemman tai vahemman intiaanipiirteisia.) ja hinnat tuntuivat yhtakkia hirvittavan kalliilta verrattuina aiempiin maihin. En varmasti tehnyt Chilelle oikeutta. Elattelen toivoa, etta jossain vaiheessa elamaa paasisi menemaan takaisin. (totta puhuen en usko. enhan koskaan onnistu menemaan takaisin paikkaan, huolimatta siita miten paljon siita pidin. aina on niin paljon uusia paikkoja, missa en ole viela kaynyt.)

En tassa nyt erittele sen enempaa, voitte vapaasti kysya jotain, jos jokin matkassa kiinnostaa erityisesti. Tai jakakaa omia Etela-Amerikan kokemuksianne! Suunnitellaan vaimon kanssa jo uutta matkaa, mutta nyt se varmaan kylla suuntautuu Aasiaan Latinalaisen Amerikan sijaan. Pitaa avartaa maailmankuvaansa. Mutta kylla mina viela joskus sinne Argentiinaan ja Brasiliaan paasen. Ja eri reissulla Meksikoon.

Mutta oli todella hyva ratkaisu kayda tekemassa tama reissu. Sita ennen oltiin molemmat levottomia, vasyneita ja kyllastyneita tyohon ja Gibraltariin, mutta ei vaan keksitty mita sita muutakaan tekisi tai minne sita muuttaisi. Jos ei taalla ole hyva olla, niin missa sitten olisi? Mutta nyt kun oltiin valilla muualla, tuntuu oikein hyvalta olla taas taalla. Gibraltar on omituinen pieni maailmansa, mutta ainakin taalla on turvallista ja helppoa asua. Jatettiin auto tanne hotellin parkkipaikalle 2 kk:ksi ja oltiin hieman huolissamme, onko auto viela tallella ja missa kunnossa se on tullessamme takaisin. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, ja kun kerroimme tasta helpottuneina paikalliselle kollegalle, han hammastyi huoltamme "Tietenkin auto on siella mihin sen jatitte, mita sille nyt olisi tapahtunut?" Niin, mitapa sille. Kun olisit jattanyt auton 2 kk:ksi vartioimattomalle parkkipaikalle Dubliniin, todennakoisesti et olisi autoa enaa loytanyt, tai ainakin siita olisi lahtenyt kaikki varastamisen arvoinen renkaita myoten.

Toissakin on mukavaa. Ihmeen akkia sita solahtaa takaisin siihen vanhaan rutiiniin niin kuin ei olisi poissa ollutkaan. Erona vain se, etta nyt se rutiini tuntuu lohdulliselta ja turvalliselta, kun aiemmin se tuntui turruttavalta ja turhauttavalta. Taalla hotellilla meilla on kuitenkin hyvat uramahdollisuudet (niin kauan kuin paikan umpihullu johtaja tykkaa meista, mika on talla hetkella tilanne) ja turvattu tyopaikka, ei sita kannata heittaa helpolla menemaan ilman varasuunnitelmaa. Eikohan tassa taas vuosi nailla menna ja katsotaan sitten.