Huh huh helletta. On jotenkin todella seisova ilma ja ainakin tassa pirun hotellihuoneessa hikea pukkaa, vaikka ikkuna on ollut auki tuntikausia ja kello on kuitenkin jo puolenyon tienoilla. Nukkumaan pitaisi menna jossain vaiheessa, vaikka a) on liian kuuma nukkua b) olen jaanyt koukkuun blogeihin ja viettanyt viimeiset 3 tuntia lueskellen joitain random-blogeja c) ei vain huvita menna nukkumaan. Huomenna ei kuitenkaan tarvitse herata kuin vasta klo 8.30. Mulle on jotenkin paljon helpompaa ja luonnollisempaa nukkua esim. klo 1 - 8.30 kuin vaikkapa klo 23 - 6.30, siis olen levanneempi vaikka ajallisesti olisin nukkunut yhta paljon. (tiedan. ei ketaan kiinnosta. en voi teita tasta mielenkiinnonpuutteesta syyttaa.)

Sainpa tuossa tehtya vahan catching up:ia vanhojen luokkakavereiden kanssa aikamme suuren keksinnon facebookin avulla. Valmistuimme siis amkista viitisen vuotta sitten ja hajaannuimme kaikki teillemme. Ei liene mitenkaan yllattavaa, etta lahestulkoon kaikki entiset luokkakaverini ovat jo aiteja, joillain on jo parikin lasta. Minulle yllatyksena se tuli vain yhden neidin kohdalla. Tama kyseinen neiti oli silloin opiskeluaikana samanlainen reissaaja kuin mita me ollaan edelleen ja han oli suurimman osan aikaa ulkomailla toissa ja sinne karkasi heti valmistumisen jalkeen. Nytpa on hankin asettunut aloilleen johonkin Suomen pikkukaupunkiin ja on oma lapsi seka viela muutama miehen lapsi kaupan paalle uusioperheessa. En todellakaan osaa selittaa miksi, mutta minulle tama tuli jotenkin epamiellyttavana yllatyksena. Jotenkin omituisesti tuntui, kuin han olisi nyt "pettanyt" taman elamantyylin ja asettunut siihen samaan muottiin kuin kaikki muutkin. Ahdistavaa. Kaiken huipuksi, kun aluksi nain vain hanen profiilikuvansa naamakirjassa (enka viela nahnyt muuta infoa), se kuva olisi voinut hyvin olla jostain pariisilaisesta katukahvilasta missa han viettaisi aikaa katsellen ihmisten kulkevan ohi ja se sopi niin tasmalleen siihen kuvaan, joka minulla siita ihmisesta oli... ja sitten sainkin selville millaista hanen arkensa on.

Tiedan, olen kai itse jotenkin omituinen kun minusta se ajatuskin perhe-elamasta on vain jotenkin ahdistava ja pelottava. Olen kai kehityksesta jaljessa. Ehkapa nama perheelliset ihmiset ajattelevat minun elamaani saalien "kun ei tuolla Nomadi-raukallakaan ole mitaan kasitysta oikeasta elamasta, kun se vaan reissaa ympariinsa eika silla ole kotia eika se lepakkoparka tietenkaan voi lapsiakaan saada, eipa tieda mista jaa paitsi..." Njooh.

Muuten liikunnasta ja syomisista. On mennyt kylla ihan ala-arvoisesti nyt viimeiset pari viikkoa. Etenkin liikunnan suhteen ja osin kylla syomistenkin. Nyt en ole viimeista kolmea paivaa edes merkannut kiloklubiin - jotenkin ei ole motivaatiota kun tietaa, etta siella on kuitenkin sitten kaikki pallot punaisina. Nyt kun vaimon sisko jatkineen lahtee (ovat siis vieraisilla viikon ajan) otan kunnon ruotuun-palautus-startin. Voisipa melkein paastota muutaman paivan. Ja paaston aikana liikkua rauhallisesti - joogaa ja rauhallisia kavelylenkkeja - ja sitten muuten liikkua rivakammin. Kun ei vain olisi niin kuuma, prkl.

Ei, kylla nyt taytyy hypata suihkuun ja sitten tunkea korvatulpat korviin - tuolla ulkona on nakojaan melkeinpa jokaoinen vaginaralli alkanut ja paikallinen nuoriso ajelee mita suurimmalla innolla tuota muutaman kilometrin patkaa edestakaisin humppavehkeet taysilla ja torvea tervehdyksenomaisesti soitellen. Eli nukkumattia pitaisi lahtea treffaamaan. Eihan ole mitaan jarkea siina, etta vietan tassa tunteja merkityksettomasti netissa enka sitten saa nukuttua.