On helppoa valtella tyontekoa, kun systeemi ei toimi. Koko hotellissa on kaikki tietokoneet toimintakunnottomia. Tai siis ei itse tietokoneet vaan front office system. Mika minun tapauksessani tarkoittaa, etten voi tehda yhtaan mitaan. (noh. ainahan sita voisi arkistoida tai jotain. mutta kivempaa kirjoittaa blogia.)

Oli tanaan janna tunne, kun soitin Visan asiakaspalveluun suomeksi. En muista milloin olisin viimeksi soittanut jotain virallista puhelua suomeksi tai ylipaansakaan puhunut suomea viime aikoina. Tuli akillinen - jos ei nyt ihan koti-ikava - nostalgia tai jotain. Omituinen tunne. Aloin kuvitella, millaista olisi palata takaisin siihen lappilaiseen pikkukaupunkiin, jossa kavin lukion ja jossa viela muutama kaveri asuu. Millaista olisi asua siella kerrostalossa, kayda lahi-Siwassa ostamassa ruispaloja ja Valion Hedelmapommi-jugurttia. Millaista olisi kun tammikuussa olisi 30 astetta pakkasta ja kesalla aurinko ei laskisi koskaan. Hassua miten se elama tuntuu nyt niin kaukaiselta.