Huh huh. Kuten edellisessa postauksessa mainitsinkin, en edelleenkaan paase uimaan. Varmaan alitajuisesti en oikeasti halua menna (olen heikko uimari, minka takia sita tietenkin pitaisikin harjoitella kahta kauheammin), joten onnistun aina loytamaan hyvan (teko)syyn olla menematta. Noh, menin sitten lounastauolla Pilates-tunnille. Kavin Suomessa opiskeluaikoina (eli sanotaanko noin 6 – 7 vuotta sitten, herranjestas etta olen vanha) jonkin aikaa Fitness Pilates-nimea kantavilla tunneilla ja tykkasin. Mutta sitten ulkomaille muutettuani se jai. Viime jouluksi tilasin joulupukilta kirjan ja dvd:n, etta voisin kotona harjoitella, mutta valitsin sitten vahan huonon paketin: Method Putkiston & Pilateksen parhaat tai jotain vastaavaa. Pilates-ohjelma kestaa suunnilleen 20 minuuttia ja siina se, ei ole mitaan jatkotasoa ja loppu dvd:sta on method Putkistoa, minka tein kerran lapi mutta minusta se tuntui vain holmolta. Pilates-osaa tein silloin talloin muutaman kuukauden ajan, mutta siihen lyhyeen ohjelmaan kyllastyy aika akkia.

Joten paatin nyt viimein elvyttaa taman harrastuksen ja menna ohjatulle tunnille, tama versio oli nimeltaan Pilates Evolution.  Apuna kaytettiin rengasta, jota pidettiin valilla kasien valissa, valilla nilkkojen ja valilla polvien valissa ja treenattiin koko vartaloa, eika niinkaan keskitytty pelkastaan vatsan ja selan lihaksiin niin kuin ainakin dvd:llani. Tykkasin kovasti, valilla se oli kylla todella raskasta lihaksille mutta niinhan sen olla pitaakin. Hassua, miten syke ei missaan vaiheessa noussut yli sadan, vaikka olin voimavarojeni rajoilla… illalla pitaa kylla venytella kunnolla, talla 45 minuutin tunnilla ei venytelty juuri ollenkaan.

Oih, on jalleen perjantai. Ihanaista. Meilla oli taas vaikka mita suunnitelmia viikonlopuksi, mutta niista ei kai valttamatta tulekaan mitaan. Oli mahdollista, etta mentaisiin kaveripariskunta A:n kanssa taas patikoimaan ja sen jalkeen he laittaisivat meille illallisen. Mutta sinne kansallispuistoon (minne he valttamatta tahtovat menna) olisi kolmen tunnin ajomatka hankalia vuoristoteita pitkin ja vaimoke olisi ainoa kunnon ajotaitoinen (minahan hadin tuskin uskallan ajaa meilta kotoa kauppaan 4 km:n matkan, kaveripariskunnasta toisella ei ole korttia ja toinen ei ole ajanut autoa ainakaan 5 vuoteen) eika han ymmarrettavaa kylla halua ajaa niin paljon, sitten patikoida koko pitka paiva ja sitten vasyneena ajaa takaisin. Eihan se olisi reiluakaan. Saatetaan silti ehka menna viela illalliselle, mutta epailenpa etta se peruuntuu heidan puoleltaan. Sitten oli myos mahdollisuus, etta tuttavapariskunta B olisi kutsunut meidat luokseen illalliselle ja sitten sunnuntaina oltaisiin menty yhdessa ratsastamaan. Mutta he ovatkin nyt molemmat kipeina joten ei se sitten kaykaan. Mietittiin sitten etta ehka me voisimme puolestamme kutsua huomenillaksi joko tuttavapariskunta C:n tai D:n meille parille viinilasilliselle ja naposteltaville.  Epailenpa kovasti, etta loppujen lopuksi istutaan kahdestaan (tai kolmestaan kissan kanssa) sohvalla ja katotaan leffoja koko viikonloppu… siis lukuunottamatta tietenkin jokaviikkoista siivousta ja pyykinpesua ja ruoanlaittoa ja pitkia kavelylenkkeja. Kylla me ollaan niin kunnollisia. Ja tylsia.