Saatiinpas muutettua. Elama tuntuu helpottuneen huomattavasti. Onhan tama varmaan vielakin jonkun mielesta pitka tyomatka, mutta taman lahemmaksi Gibraltaria ei paase jos haluaa asua mukavalla alueella. Hienointa tassa on se, etta nyt on useampi vaihtoehto miten paasee toihin. On seka auto etta skootteri etta bussi, joten yhden vaihtoehdon pettaessa on muita mahdollisuuksia, aarimmaisessa hadassa paasee taksillakin eika maksa kuin kympin (tama tuli jo testattua yhtena aamuna).

Ja mika tarkeinta, uusi koti on ihana. Hillittoman iso kahdelle hengelle, oikein naurattaa juostessa kolmen kerroksen valia huudellen vaimolle “missa olet?” kun ei tahdo loytaa toista isosta talosta. Kissakin on sopeutunut hyvin, parina ekana paivana se maukui tavallista enemman mutta tapansa mukaan lahti heti urheasti tutkimaan ymparistoa ja nyt sen uskaltaa jo paastaa paivaksi ulos, osaa kylla tulla takaisin. Ihanan helppo tuo katti, tiedan useammankin esimerkin, joissa kissa on muuton jalkeen vaan piileskellyt sangyn alla pari viikkoa tai vaihtoehtoisesti pissaillut ympariinsa protestiksi. Meian kolli se vaan porskuttaa ja testailee kaikki mahdolliset uudet loikoilupaikat loytaakseen mieluisimman J

Ja nyt muuten alkaa armoton treenaus. Pari viime viikkoa on mennyt vahan loperoksi flunssan  ja ajanpuutteen takia. Perjantainakin menin toiden jalkeen salille, mutta ei lahtenyt ei sitten yhtaan. Oli jotenkin tosi huonot fiilikset ilman mitaan erikoista syyta. Viikonloppuna kaytiin sitten molempina paivina ihan kevyilla muutaman kilometrin lenkeilla ja liikkuminen alkoi tuntua paremmalta, tana aamuna taas oli ihan hyva meno salilla. Talla viikolla paatin menna taas pitkasta pitkasta aikaa myos uimaan ja kaiken huipuksi haluan menna zumbaankin. Saas nahda miten eukon kay.