Voi voi kun meni elama hankalaksi. Reissusta palattuamme olimme mielissamme, kun saattoi palata samaan rutiiniin. Mutta asiat eivat olekaan niin kuin olivat ennen. Ennen olimme keskenamme vaimon kanssa respan pomot - epavirallisesti kyllakin, kun vaimolla ei ole managerin tittelia enkahan mina varsinaisesti ole edes respassa toissa. Nyt reissun aikana palkattu uusi tyontekija oli alkanut pomoilemaan. Valtataistelua ei kestanyt kauaa. Nyt se toinen on virallisesti ylennetty. "Saatiin" sitten viimein puolentoista vuoden jalkeen manager. Hyvahan se on, etta joku on virallisesti johdossa. Huono vaan, etta sen piti olla vaimo, joka sen pestin saa.

Tuntuu pahalta. Tuntuu, ettei kelvata eika meita enaa kaivata. Vaimo on viela pahemmassa jamassa. Nyt tyomarkkinat on kuitenkin niin huonot, ettei kannata lahtea tuosta noin vaan kavelemaan ilman tietoa tulevasta. Ei oikein osaa paattaa, mita tehda ja mihin menna ja milloin. Ei vaan tunnu enaa hyvalta menna joka paiva toihin. Aiemmin tunsin olevani tarkea osa tiimia. Nyt tunnen, etta hotellin ylempi johto ignoraa minut ihan taysin.

Olisi mukava tehda valilla jotain muuta matkailuun liittyvaa. Eika jumia hotellityohon ihan taysin. Mutta jotain matkatoimisto- tms. duuneja ei ihan joka oksalla kasva.

Vuokrattiin nyt kuitenkin kamppa. Puolen vuoden sopimus. Ettei taalta ihan heti lahdeta.