Idut on syoty. Hyviahan niista tuli ja oli jotenkin jannaa katsella niiden kasvua paiva paivalta. Nayttaa silta, etta idut ovat ainoa elava asia mita mina ikina tulen kasvattamaan, joten hyva juttu etta voin nauttia edes siita.

Niista elainten oikeuksista muuten. Olen yha lahempana sita pistetta, etta unohdan koko elainten oikeudet ja kasvissyonnin ja lahden metsastamaan apinoita haulikolla.

(ymmarran, etta tama vaatii ehka hieman selitysta. selittakaamme siis.)

Gibraltarhan on siis ainoa paikka Euroopassa, missa asuu luonnonvaraisia apinoita. Nama kyseiset apinat asustelevat tuolla kallion paalla ja ovat suosittu turistinahtavyys. Lisaksi ne ovat hirmuinen riesa paikallisille asukkaille. Apinat ovat nahkaas alykkaita elaimia ja ne ovat oppineet, etta missa on ihmisia, on ruokaa. Ne ovat myos aarettoman royhkeita rosvoja. Apinat asuvat laumoissa ja yksi tietty lauma on ottanut tavakseen tulla alas sielta kalliolta juuri tanne hotellin alueelle (taalla on siis pieni "kyla" paikallisia asukkaita seka tama hotelli) penkomaan roskiksia, livahtamaan sisaan mista tahansa avonaisesta ovesta tai ikkunasta ja nappaamaan ruokaa ihmisten kadesta. Meidan hotellissa on joka huoneessa kyltit "Ala jata ovia tai ikkunoita auki", mutta lukevatko/tottelevatko asiakkaat? Tuskin! Harva se paiva (varsinkin kuumalla ilmalla) asiakkaat juoksevat paniikissa respaan "Huoneessani on apina! Se syo minun keksejani!"

 

Aluksi tanne muuttaessani pelkasin apinoita hirvittavasti ja nahtyani ensimmaista kertaa yhden istuskelemassa parvekkeellani, en uskaltanut avata parvekkeen ovea viikkoihin sen jalkeen. Sitten kun niihin totuin, en enaa juurikaan kiinnittanyt niihin huomiota, varsinkin kun itse olin valttynyt ikavilta kohtaamisilta apinoiden kanssa, mutta eilen tama muuttui. Kavin kaupungilla ostoksilla (ooh, ostin viimein juuri sellaiset jumalaiset ankle bootsit mita olen metsastanyt kuukausikaupalla) ja kannoin kahta muovipussia, joissa oli vaatteita, kenkia yms. seka yhta ruokakaupan muovipussia, jossa oli pari pussia pahkinoita seka ei-syotavaksi-kelpaavia-ostoksia. Olin jo melkein hotellin ovella, kun salamannopea apina ryntasi erehtymattomasti juuri sen ruokakaupan pussin kimppuun, repaisi sen sekunnissa auki ja nappasi toisen pahkinapusseistani juosten vimmatusti karkuun. Tama tapahtui niin nopeasti etta ehdin vain huutaa "Fu**ing bloody monkey!!" (mita apina tuskin otti suurena loukkauksena). Arsyttava otus! Voiko olla, etta se tunnisti juuri sen ruokakaupan kassin eika siksi hyokannyt Dorothy Perkinsin tai Topshopin pussien kimppuun? Vai oliko se sattumaa?

Eilen kertoessani tata tarinaa tyokavereille kuulin, etta iso urosapina oli purrut yhta romanialaista kokkia kasivarteen, mutta ilmeisesti ei kovasti koska ihossa oli vain pieni naarmu. Samoin yksi hollantilainen tarjoilijapoika oli eilen tehnyt sen virheen, etta meni ulos syoden omenaa ja apina vain hyppasi korkealle napaten omenan hanen kadestaan ja sinne meni omena. Ne nayttavat tulevan paiva paivalta aggressiivisemmiksi ja nyt pelkaan niita taas hillittomasti. Tanaankin mennessani ruokalaan hakemaan kahvia joka puolella istui apinoita tuijottaen minua. Iiks. (niin siis eivat ne siella ruokalassa olleet. vaan sisapihalla.)

 

Toisaalta on tietenkin jarjetonta vihata niita. Eivathan ne ajattele varastavansa jonkun toisen omaisuutta, vaan nakevat ruokaa ja ottavat sen vahvemman (tai pelottavamman) oikeudella. Ja kun ne kerran oppivat, etta taalta saa ruokaa talla tavoin, niin tokihan elaimet kayttavat sita hyvakseen - se on niiden selviytymiskeino. Mutta silti. Kehtasivatkin varastaa MUN cashew pahkinat! Tukehtukoon niihin mokoma karvainen rosvo.