Tassahan se ilta menee mukavasti katellessa Britain's Got Talent-ohjelmaa. Suomessa pyori kasittaakseni Talent-show, joka lienee sama formaatti. Valitettavasti tassa on kyseessa jo semifinaalit, mika tarkoittaa etta suurin osa esiintyjista on vahintaankin ihan kohtalaisia. Kuulun siihen raadolliseen ihmiskuntaan, jonka mielesta tallaiset kilpailut ovat hauskimmillaan, kun joukossa on viela niita onnettomia friikkeja joita voi katsoa vain nauraen "ei toi voi olla tosissaan!" (vaikka he yleensa ovat tosissaan). Mutta katsoohan tatakin ihan mielellaan olut kourassaan.

Katson telkkaria. Toisin sanoen olen hotellilla. Meillahan ei kotona ole telkkaria. Tai siis kanavia. Sain muuten selville miksei. Ilmeisesti muuttomme jalkeen Espanjakin liittyi digivallankumoukseen ja analogiset kanavat lopetettiin. Kamppaan kuuluvassa telkkarissa ei toki mitaan digihienouksia ole. Joten hei hei kanavat. Voihan siita silti viela katsoa dvd'ta. Noh, tassa kampassahan ollaan taas vain syyskuuhun asti, joten katellaanpa sitten tulevaisuudessa halutaanko perati investoida johonkin digipakettiin. Toisaalta onhan telkkarin katsominen kivaa.

Jannittaa. Vaimon vanhemmat tulee tanaan. Tama on osittain se syy, miksi olen nyt hotellilla. Vaimo menee hakemaan heidat Malagan lentokentalta illalla klo 23 aikoihin. Tulevat siis kotiin hyvin myohaan. Ja minun pitais nousta klo 6.30 jos menisin bussilla toihin. Oli siis helpompaa pysytella taalla, voin nukkua klo 8.30 asti enka herata ketaan noustessani. Huomenna menen sitten toiden jalkeen kotiin bussilla. Ja sehan tassa jannittaa.

On nimittain eka kerta, kun tapaan heidat vaimon kaapista tulon jalkeen. Ja heidan silmissaan olen kai se kaiken pahan alku ja juuri. Se, joka kaansi heidan tyttarensa onnettomaksi lepakoksi, jolla ei ole toivoa normaalista kunnollisesta elamasta. Ennenhan he tykkasivat minusta kovasti. Toivon mukaan pitavat joitain kohteliaita kulisseja ylla.

Se kai nahdaan huomenna.