Oi ihana marraskuu. Parin sateisen paivan jalkeen Aurinkorannikko (itse asiassa emme sijaitse Aurinkorannikolla, vaikka siita jatkuvasti puhunkin. Tama on enemmankin Costa de la Luz, jolle ei tietaakseni ole laitettu suomenkielista nimea. Valorannikko. Mikas siina.) nayttaa taas parhaita puoliaan. Aamulla oli 18 astetta lamminta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tunsin itseni ihan holmoksi tallustellessani lammin sadetakki paallani bussilta toihin. Hikiseksi holmoksi.

Taas minulle kavi samoin, kun ensimmaisena Gibraltarin/Espanjan vuotena. Havaitessani paakadun jouluvalot, hammastyin “mita hvettia, jouluvalot?? Eihan nyt ole kuin vasta… jaa, marraskuun puolivali”. Siltikin mielestani vahan aikaista. Mutta ei tahan niin helposti totu, etta tahan aikaan vuodesta ilma on kuin Irlannin parhaana kesapaivana konsanaan. Kahtena edellisena vuonna tahan aikaan oltiinkin reissussa. Ensin Etela-Amerikassa ja viime vuonna Trans-Mongolian junalla. En muista nyt tarkalleen tahan hataan, missa maassa oltiin juuri tahan aikaan.

Reissuun olisi palo. Tylsaa kun pitaa viela pakosta odottaa yli puoli vuotta. Ja onhan siina sitten kaytannon jarjestelyissa taas saatamista. Kukas vuokran maksaa silla aikaa kun ollaan reissussa. Ja viela tarkeampaa, kuka hoitaa kissan. Hvtti kun joka vuosi sita tulee jotenkin enemman ja enemman aloilleenasettuneeksi . Joka vuosi on vaikeampaa lahtea.

Reissusta puheenollen paatettiin alkaa saastokuurille. Tuntuu, etta eihan meilla noin ylipaansakaan rahaa pitaisi menna juuri mihinkaan pakollisten vuokran ja laskujen lisaksi. Mutta jonnekin se vain kummasti katoilee. Nyt kukkaron nyorit tiukasti kiinni, etta riittaa sitten reissuun rahat ja on vahan pesamunaa jaljella takaisin tullessa.

Lahden kohta zumbaan. On se hyva, etta salilla kayminen on ilmaista hupia. (tama ei ollut ironinen kommentti. Firma maksaa kuntosalikortit koko henkilostolle. Empiirisen tutkimukseni mukaan noin 15 % henkilostosta kayttaa kuntosalin palveluita. Mina ainakin kayn koko rahan edesta.)