Aurinkoinen sunnuntai. Vapaapaiva. Mikas sen mukavampaa. Ainoa huono puoli on, etta vaimonkin piti olla vapaalla, mutta joutuikin sitten toihin tuuraamaan sairastunutta kollegaa. Tama tassa alassa on joskus rasittavaa, kun ei koskaan tieda milloin joutuu vapaapaivana toihin.
Minunkin kannaltani huono puoli oli se, etta herasin sitten kans klo 6.30 kun vaimo meni toihin, enka saanut sen jalkeen enaa kunnolla nukuttua. Lojuin sangyssa viela pari tuntia, mutta en nukkunut kunnolla, mista seuraa etta olen nyt hieman pollahtanyt ja energiaton. En tieda mita tassa tehda. Olisihan sita aina jotain puolihyodyllista, mita tehda. Voisi vaikkapa siivota kylpparin ja pyyhkia polyja. Blaah. Tai vaikkapa kirjoittaa vuoden (toistaiseksi) tylsimman blogimerkinnan. Jeah.
Muuten tama elama menee kylla oikein mukavasti. Vaimon kanssa on hyva olla. Toissa menee hyvin ja on ihan riittavasti rahaa talla nykyisella elamantyylilla. Mutta sosiaalisen elaman puute vaivaa koko ajan enemman. Tasta omasta elamantyylista ja valinnoistahan siina on kyse. Kun on viimeisen viiden vuoden aikana muuttanut koko ajan maasta toiseen, tai samassa maassa pysyessaankin vaihtanut monta kertaa tyopaikkaa ja muuta ymparistoa, ei ole oikein missaan ehtinyt rakentaa ystavapiiria. Toisaalta ollaanhan me vaimon kanssa muutenkin niin intensiivisesti yhdessa, ettei ole valttamatta aina tuntenut sita tarvettakaan tutustua uusiin ihmisiin ja luoda syvia ystavyyssuhteita. Mutta onhan tama oikeasti aika vaariin, ettei (suhteellisen) nuorella pariskunnalla ole oikeastaan ketaan ystavia. Tyokavereiden kanssa saatetaan silloin talloin - harvoin- kayda jossain drinkilla. Ja olihan meilla kerran viime kesana grillibileet. Niiden bileiden osanottajista enaa yksi asuu taalla enaa. Niin se porukka vaihtuu. Sniff.
Masentaa se, ettei mulla ole mitaan tarvetta kannykalle muuten kuin heratyskellona. Jos siihen tulee viesti, se on varmasti operaattorin mainos. Jos joku soittaa, se on joko toista tai vaara numero. Niin eika niiden tarvitse nyt soittaa toistakaan kannykkaan kun asun hotellilla.
Noh. Onhan meilla - tai oikeastaan vaimolla- ystavapariskunta, jotka asuu Benalmadenassa, reilun puolentoista tunnin ajomatkan paassa. Ongelma on siina, etta he ovat vaimonmaalaisia eika mulla ole oikein yhteista kielta heidan kanssaan. Ymmarran kylla, etta varsinkin vaimo, jolla ei ole mahdollisuutta puhua omaa kieltaan kenenkaan muun kanssa, haluaa puhua sita heidan kanssaan. Enimmakseen se on tosin kiinni heista, jotka puhuvat hyvin vahaista englantia ja suunnilleen yhta vahan espanjaa. Ymmarran aika paljon heidan puheestaan (riippuen ihan aiheesta), mutta en voi osallistua keskusteluun muuten kuin vaimon aina valilla kaantaessa. Mutta vitsit menevat ohi, kun vaimo ehtii kaantamaan vasta kun toiset ovat lakanneet nauramasta. Olen silti onnellinen, etta meilla on ainakin heidat - se on vaimolle tarkeaa ja onhan sekin jotain sosiaalista elamaa. Ollaan kai menossa parin viikon paasta heille viikonlopuksi. Onpa ainakin vaihtelua.
Gibraltarilla nyt on muutenkin niin pienet kuviot, etten oikein tieda miten taalla tutustuisikaan muihin kuin tyokavereihin. Niinpa vapaa-aika kuluu aika tylsasti, varsinkin nyt talvella kun on pidellyt aika huonoja ilmoja. Netissa. DVD:ta katsoen.
Eilen sentaan saatiin aikaiseksi menna uimaan. Tuntui hyvalta. En ole koskaan ollut mikaan hyva uimari; osasin uida vain koiraa 25-vuotiaaksi asti, kunnes aloin vaimon kannustamana harjoitella muita tyyleja. Nyt sammakko ja selkauinti sujuu ihan mukavasti ja nyt olen alkanut harjoitella kroolia, mika tuntuu viela hyvin hankalalta, mutta eikohan se siita... vaimo edelleen ui suunnilleen puolitoista kertaa pitemman matkan samassa ajassa, mutta han onkin aina harrastanut uintia jossain maarin. Enhan mina tassa olympialaisia varten treenaakaan, mutta olen iloinen etta olen paassyt lievasta vesifobiasta eroon ja pystyn nyt nauttimaan uimisesta. Hyvaa liikuntaahan se on. Kaikenlainen liikunta on jaanyt kylla pariksi kuukaudeksi kokonaan sivuun ja nyt pieni lihaskireys tuntuu oikein hyvalta. Voitaisiin menna varmaan kaymaan lenkilla vaimon paastya toista. Ja ensi viikolla aletaan jalleen kayda joogassa. Tiedanhan sen itsekin, etta tulee paljon parempi ja energisempi olo, kun liikkuu eika vain istu sangylla tassa asennossa (laptop sylissa).
Olen ihan taysin tietoinen siita, etta tama blogimerkinta on ihan totaalisen mielenkiinnoton kaikille muille ihmisille maailmassa. Toisaalta, aloinhan kirjoittaa blogia ihan paivakirjamielessa, lahinna itselleni. Vaikka se julkaistaankin virtuaalimaailmassa, eipa tata varmaankaan kukaan lue, joten turha kai miettia miten tekisin tasta kirjoituksesta muita ihmisia kiinnostavan. Saanpahan kirjoitettua mielessani pyorivia asioita muistiin.