Matkakuume kohoaa. Ruvettiin tuossa ennen joulua suunnittelemaan reissua Benelux-maihin ja nyt ollaan paasty jo niin pitkalle, etta lennot seka yksi hotelli on varattu. Lennetaan siis Malagasta Brysseliin ja takaisin, tarkoitus on viettaa 3 paivaa Brysselissa, 2 paivaa Brugesissa (ei aavistustakaan onko talla paikalla suomenkielista kirjoitusasua - silla on jo muutenkin nimia jo niin monella kielella etten ole yhtaan varma milla kielella se on Bruges, mutta tata nimea olen paattanyt kayttaa), 1 paiva Luxemburgissa ja 3 paivaa Amsterdamissa. Pari paivaa menee istuessa bussissa naiden paikkojen valilla ja pitaa paasta viela matkan lopuksi takaisin Brysseliin lentamaan takaisin Malagaan. Odotan reissua innolla, ei olla kumpikaan kayty missaan naista maista ennen ja muutenkin edellisesta kaupunkilomasta on jo aikaa.

Tarkoitus oli menna meidan juhlistamaan meidan 6-vuotispaivaa (viime vuonna merkkipaivaa vietettiin Roomassa), mutta halvimmat mahdolliset lennot saadaksemme piti myohastyttaa lahtoa parilla paivalla eika siis olla viela reissussa varsinaisena merkkipaivana. Eipa silla niin valia, kunhan reissuun paastaan. MIkali jollain on hyvia vinkkeja mita kyseisissa paikoissa kannattaa nahda ja mita valttaa, ehdotuksia otetaan vastaan! Ollaan menossa helmikuun lopulla, eli on viela aikaa fiksata aikatauluja.

Hauska sattuma, etta vaimo sai tyokaverilta joululahjaksi In Bruges-dvd:n, siis leffa joka on kuvattu Brugesissa ja joka on pitkalti rakennettu kyseisen kaupungin ymparille. En tieda oliko leffa Suomessa paljon esilla, on siis brittileffa jonka kaksi paahenkiloa ovat irkkunayttelijoita, joten Irlannissa se oli kylla leffateattereissa. Todella hauska musta komedia. Hauskaa siis siksi, etta ei oltu talle kyseiselle tyokaverille kerrottu meidan matkasuunnitelmista ja han ihan sattumoisin osti taman leffan . Kivaa menna sitten katselemaan niita samoja maisemia paikan paalla.

Muita asioita. No siis taman aasinsillan kauttahan paastiin jo elokuviin. Tilattiin joulunpyhien aikana Amazonilta taas muutama lepakkoleffa. Olin ihan innoissani, koskapa joukkoon mahtui kaksi leffaa, jotka olen halunnut nahda jo pitkan aikaa, nimittain Lost and Delirious seka Better than Chocolate, samoin kuin uusin Sarah Watersin kirjaan perustuva leffa Affinity. Kaikki leffat osoittautuivat ainakin lahes yhta hyviksi kuin odotin, mutta... (varoitus. juonipaljastuksia.) Ensin katottiin Lost and Delirious, jossa on hottis Piper Perabo ja hirmu nuori Mischa Barton. Tykkasin leffan alusta tosi paljon, mutta se muuttui surullisemmaksi ja ahdistavammaksi koko ajan. Silti jaksoin odottaa onnellista loppua, mutta miten optimistisuuteni palkittiinkaan? Piper teki itsemurhan! Ja hanen (ex-) tyttoystavansa piiloutui ilmeisen pysyvasti kaapin peralle! Miten aarimmaisen masentavan viestin tama leffa lahettikaan nuorille lesboille - jos olet lesbo, ikatoverisi todennakoisesti pitavat sinua friikkina, tyttoystavasi pelkaa vanhempiaan liikaa ollakseen kanssasi ja teeskentelee sen sijaan rakastavansa sita suosittua komeaa poikaa ja ainoa vaihtoehto on hypata katolta?!

Vaimoke ei tykannyt tasta leffasta surullisen (ja niin kovin epareilun! tama on niin vaarin!) lopun takia eika se kylla minunkaan lempileffojen listalle paassyt. Ok, totesin, onhan meilla muita uusia leffoja. Seuraavana listalla Affinity. Asiasta tietamattomille, Sarah Waters kirjoittaa kirjoja, jotka yleensa sijoittuvat 1800-luvun Englantiin ja joissa yleensa (ellei perati aina) paahenkilot ovat lesboja - tai ainakin naisia joilla on suhteita toisiin naisiin. Muita hanen kirjoihinsa perustuvia elokuvia/minisarjoja ovat Tipping the Velvet (Verhon Takaa muistaakseni suomenkielinen nimi) ja Fingersmith (Silmankaantaja), jotka ovat ehdottomia lemppareitani. Odotin siis innolla, mita Affinity voi meille tarjota. (varoitus! lisaa juonipaljastuksia.) Se oli heti alusta todella kiinnostava, mystinen tarina ja vaikka pian epailinkin, etta kyseessa on Fingersmithin tyyppinen kuka-huijaa-keta-tarina, uskoin jalleen onnelliseen loppuun niin kuin muissa hanen kirjoissaan. Miten katkerasti jouduinkaan taas pettymaan. "Rakkaus"tarina olikin pelkkaa huijausta rahan takia ja pettynyt paahenkilo teki lopussa - aivan oikein - itsemurhan!

Tassa vaiheessa vaimo rupesi jo kommentoimaan, etta jopas valitsit mukavia mieltaylentavia leffoja meille, ensi kerralla han valitsee sitten mita tilataan jne. Anteeksi vaan, mutta en kai voinut tietaa (kun en halua koskaan ennen elokuvan nakemista tietaa liikaa juonesta) miten onnettomia loppuja naihin lesboleffoihin oli valittu.

Viimeinen vaihtoehto olikin sitten Better Than Chocolate, josta olin varma ettei sen lopussa tarvitse itkea. Ja aivan oikein, sehan oli juuri sellainen romanttinen komedia kuin odotinkin - kevea, koskettaen jossain maarin vakavia aiheita (kaapista ulos tuloa, homofobiaa, samoin kuin transsukupuolisten syrjintaa jopa gay-yhteisossa) mutta lahinna tarjoten huvittavia tilanteita ja kirjavia henkilohahmoja. Tykkasin!

Elokuvakriitikko vaikenee toistaiseksi. Raportoin taas.