Harmittaa, kun ei tule kirjoitettua blogia silloin, kun oikeasti tuntuisi olevan asiaa. Muistan selvasti, etta muutama paiva sitten halusin kirjoittaa ja analysoida jotain silla hetkella merkityksellista unta, mutta kun en silla hetkella saanut tilaisuutta kirjoittaa, koko uni on painunut unholaan. Kirjoittelen monesti vain tallaisina hetkina, kun olen toissa ja keskittyminen murtuu aina parin minuutin valein jonkun managerin tullessa sisaan, kun pitaa piilottaa blogi ja teeskennella tekevansa toita.

Taalla se elama jatkuu ilman A;ta. Han oli siis meidan front office manager, joka muutama viikko sitten jai kiinni kavalluksesta - alunperin puhuttiin, etta han olisi kavaltanut hotellilta 30 000 puntaa, mutta nyt puhutaan jo 75 000 punnasta. Auts. Han on kuulemma paassyt vapaalle jalalle takuita vastaan, mutta kukaan ei tieda missa han on - oman talonsa han on nimittain luovuttanut hotellin omistajalle kai jonkinlaisena anteeksipyyntona tai korvauksena. Luoja tietaa miten paljon siita talosta oli maksettu kavalletuilla rahoilla. Silti saalittaa. Ja kummasti sita vaan eletaan eteen pain vaikka olisin voinut vannoa koko hotellin romahtavan ilman A:ta - oli han sentaan sen verran tarkea osa koko ajan vaihtuvaa tiimia. Huoh.

Oli eilen pienta sanaharkkaa vaimokkeen kanssa. En osaa paattaa vielakaan kumpi meista on pikkumaisempi ja enemman vaarassa. Vaimollahan on siis tama outo allergia, jonka alkoholi laukaisee ja niinpa han reilu kuukausi sitten paatti kokeilla absolutistin elamaa valttyakseen aivastuskohtauksilta. Tama luonnollisesti vaikuttaa minuunkin - lepakkoparithan eivat tunnetusti tee mitaan ilman toisiaan (heh, karjistetty stereotypia joka iskee meihin turhankin hyvin!). Valitettavasti pidan alkoholista ihan liikaa edes kokeillakseni taysin absolutismia, mutta olen silti mielestani ihan kohtalaisesti vahentanyt juomista. Esimerkiksi ennen oli selvio, etta piipahdettaessa kahvilaan/pubiin jalkoja lepuuttamaan otetaan tuopit, mutta viimeksi tilasin vaimokkeen kanssa kaakaot. Viime viikonloppuna mennessamme rannalle paivaa paistattelemaan ostin molemmille alkoholittomat oluet. Ok - nama kaksi esimerkkia ovat ehka ainoat tilanteet, jossa paadyin alkoholittomaan vaihtoehtoon, mutta en siis ole missaan nimessa humaltunut kertaakaan tana aikana. Omana syntymapaivanani otin yhden cocktailin ja kaksi olutta ruoan kanssa ja siina se. Joka tapauksessa, vaimo kysyi eilen kauppaan mennessaan haittaisiko, jos han ostaisi alkoholitonta olutta meille molemmille. En ollut mitenkaan iloinen asiasta, koska en nae mitaan syyta miksen mina voisi nauttia normaalia olutta vaimon ottaessa alkoholitonta oluttaan - kun normiolut vain maistuu paremmalta. En sitten kuitenkaan voinut oikein perustella asiaa mitenkaan jarkevan kuuloisesti joten turvauduin normaaliin toimintatapaani; kuten kunnon jarkeva aikuinen ainakin mutisin vain murjotustyyliin "no osta mita haluat sitte", josta vaimo tietenkin huomasi etten tykannyt. Siina sitten jankattiin edes takaisin "voisit tukemisen takia olla juomatta, miksi pitaa aina juoda" ja "mita pahaa siina on jos otan normaalin oluen, mita se sinua haittaa" jne.

En siis oikein osaa sanoa kumpi on oikeassa. Toisaalta totta puhuen en ymmarra, miksi vaimo haluaisi kieltaa minulta kohtuullisen tissuttelun (kun kyse ei ikina olisi siita, etta vetaisin nakkeja silmille hanen edessaan - kyse on 1 tai 2 oluesta) vain sen takia, etta han ei voi juoda. Eiko se ole vahan itsekasta? Toisaalta tietenkin, voisi sanoa etta minun osaltani on itsekasta jatkaa juomista, kun han ei voi juoda ja tekisin sen varmaan helpommaksi hanelle pidattaytymalla itsekin. Tietenkin vaimon onnellisuus on tarkeampaa kuin alkoholi.

Huomaa varmaan, ettei meilla ole kovin suuria ongelmia, kun osaan tasta asiasta paisutella nainkin suuren dilemman. Meilla niin harvoin on mitaan erimielisyytta tai mitaan, etta pienet riidat jaa kalvamaan mielta ihan liian pitkaksi aikaa - ainakin mulla.