Vietan vapaata vaimon ollessa toissa. Yleensa silloin yritan kovasti saada jotain hyodyllista aikaiseksi, siina usein surkeasti epaonnistuen. Tama paiva ei ole ollut poikkeus.
Herasin aamulla ihan hyvissa ajoin klo 9 pintaan. Laitoin itselleni aamukahvit ja paatin aamun ratoksi katsoa pari Frasierin jaksoa dvd;lta. Nama pari jaksoa muodostuivatkin sitten noin 11 jaksoksi. Toki siina katsomisen lomassa soin aamupalaa, valmistin ja soin lounasta ja valmistin illallista vaimon kotiin tuloa varten. Samalla myos jumppasin reilut puolisen tuntia. Eli olen tietenkin jotain tehnytkin, mutta silti. Oli tarkoitus muka vahan siivoilla taalla, mutta ei sitten millaan ehtinyt. Nyt halusin hieman kirjoittaa kun viela ehdin.
Myonteisena puolena mainittakoon, etta olen ainakin viettanyt hyvin terveellisen paivan. Lounasta syodessani jaakaapin pari oluttolkkia kylla kolkuttelivat oveen haluten ulos, mutta jatin ne kylmasti aloilleen. Olen tanaan juonut vain vetta, tuoretta appelsiinimehua (mie <3 meidan mehulinko) seka nyt vihreaa teeta. Niin ja aamukahvi, mutta kylla sita nyt yhden kahvin pystyy hyvalla omatunnolla juomaan.
Aloitin myos uudestaan sen ruokapaivakirjan pidon. Onnistuin tuossa vuoden alussa pitamaan sellaista suht saannollisesti noin kolmisen viikkoa, mutta sittenhan se jai. Lopetin sen siita syysta, kun oli jaanyt pari kolme paivaa valista enka enaa muistanut, mita olin syonyt, en jotenkin osannut vain jatkaa nykyisista syomisista. Siis sellainen kaikki tai ei mitaan-ajatteluhan on ihan holmoa. Jos jaa joitain paivia valista niin mitas sitte, jatketaan seuraavana paivana.
Kaloreiden laskeminen on tosin aika hajottavaa. Vaikeaa. Ironista, etta kaloreita olisi paljon helpompi laskea, jos soisi joitain kaupan valmisruokia, joissa kalorit on painettu pakkaukseen. Mutta sehan taas ei olisi terveellista, joten pitaa yrittaa itse arvioida maaria (en kai mie tiia montako sataa grammaa syon millakin aterialla! pitaisi ehka hankkia keittiovaaka. sita ennen pitaisi kylla hankkia normaalivaaka, kun en edes tieda paljonko painan. tahtois kylla tietaa. mutta pitais kai jotenkin selittaa vaimolle miksi yhtakkia haluan vaa'an kun olen parjannyt ilman sellaista jo yli 14 vuotta.) No joka tapauksessa. Tanaan on kylla tullut hyvin vahan kaloreita, toivottavasti jaksan jatkaa samaan malliin vaimon tullessa kotiin. Toivottavasti hankin on vahakalorisella tuulella.
Se mun viikon-parin takainen paasto vahan kusahti vaimon lasnaoloon. En tietenkaan hanta oikeasti syyta, itsestahan se on kiinni, mutta olisi ollut kieltamatta paljon helpompaa olla syomatta yksin. Siis ensimmainen varsinainen paastopaiva meni hyvin. Yllattavan hyvin. Oli ihan hyva olo, toki vahan nalkainen mutta siita paasi helposti yli ja noin ylipaansa olo oli energinen ja jotenkin - en tieda miten sen paremmin sanoisi - kirkas ja selkea. Sain kirjotettua talla hetkella tyon alla olevaa tarinaa paljon eteenpain ja kerrankin sanat soljuivat paperille (eh. siis tietokoneen naytolle.) helposti ja nayttivat juuri silta kuin ne olivat mielessani nayttaneet.  Vaimo oli toissa, mika sopi oikein hyvin. Sina paivana soin vain viinirypaleita ja itse tehtya vihannesmehua ja join paljon vihreaa teeta.
Seuraavana paivana olisi pitanyt jatkaa pelkalla mehulla. Tassa vaiheessa vaimo oli hylannyt oman paastonsa pari paivaa aiemmin, koska oli ollut hyvin huonovointinen, mutta mulla oli edelleen vallan mainio olo, joten olisin halunnut jatkaa paastoa. Vaimo oli kuitenkin vapaalla ja oli innoisssaan suunnitellut monenlaista syomista olettaen ilman muuta, etten miekaan halunnut jatkaa paastoa paivaa pitempaan. Koska meilla ei ollut paljon vapaata aikaa yhdessa viime aikoina, myonnyin sitten syomaan hanen kanssaan ja koko paiva menikin sitten ihan laskiksi. Kerran kun alkoi syoda, eihan siita tullut enaa loppua. Tein siis juuri niin kuin ei olisi pitanyt, soin (minun mittapuullani) melko paljon ja melko raskaita ruokia seuraavana paivana paaston jalkeen, kun keho herasi vaatimaan ruokaa. Pitanee yrittaa uudestaan tassa kuukauden tai parin paasta. Helpointa olisi tehda se kun on yksin kotona vapaalla, mutta sita tapahtuu aika harvoin.
Ensi keskiviikkona vaimo menee kotimaahansa. Ensimmaista kertaa historiallisen tapahtuman eli kaapista tulon jalkeen. Jannitan hyvin paljon hanen puolestaan, miten tama ensimmainen tapaaminen vanhempiensa (lahinna aitinsa) kanssa menee.
Sitten hanen tullessaan takaisin mie menen melkeinpa saman tien. Harmillista kylla, mutta nain nama meidan lomat nyt menee.