Voi tata tylsyyden huippua. Joskus sita kuvitteli, ettei netissa surffaamisesta saisi ikina kyllakseen. Tama siis tietenkin silloin, kun nettia ei ollut koko ajan kaytettavissa. Mutta nyt kun toissa on ollut ihan hillittoman ylitylsaa, olen surffaillut oikein sydameni kyllyydesta enka enaa keksi mitaan surffailtavaa. Joten kirjoitanpa blogia sitten.

Eihan sita tieda, kauanko tassa edes toita tulee olemaan. Olen siis ollut taalla toissa noin 8 kk:ta ja sina aikana firma paisui ihan tuhottomasti, joka kuukausi aloitti 15 – 20 uutta tyontekijaa ja hyvin harva lopetti. Tama ala ei kuitenkaan ole mikaan maailman vakain ja luotettavin, joten odottelinkin vahan etta milloin se kupla puhkeaa. Nyt viimeisen kuukauden aikana jengia onkin yhtakkia vahennetty oikein urakalla, johtuen pitkalti siita etta yksi suurimmissa yhteistyokumppaneistamme meni yhtakkia nurin. Yhtena paivana erotettiin kuusi tai seitseman tyontekijaa eri yhteisoista ja viime perjantaina erotettiin akillisesti yli puolet markkinointitiimista. Inhottavaa tassa on se, etta monet niista markkinoinnin onnettomista olivat uusia tyontekijoita, jotka muuttivat Gibraltarille taman tyon perassa. Yksikin oli tullut Saksasta vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa. Ja sitten pari kuukauden paasta annettiin taysin yllattaen potkut. Saattoivat jaada aika lailla tyhjan paalle, Gibraltar on sen verran pieni ja eristynyt paikka ettei tanne kylla ilman hyvaa syyta jaada.

Eli siis. On toki mahdollista, etta meidankin osastolta vahennettaisiin porukkaa yhtakkisesti. Kukaan ei varmaan ole turvassa. Siina mielessahan se ei kylla haittaisi, vaikka potkut saisikin, ettei tama tyo nyt ole mistaan kotoisin. Tuntuu, etta tuhlaan aikaani kolmikymppisena tallaisessa bimbohommassa. Mutta kun ei tahdo olla paljon muita toita tarjolla. Rahallisesti se ei tietenkaan olisi hyva juttu, mutta ainakin sitten (jos olisi saanut potkut) olisi oikeutettu tyottomyystukeen. Vaikka se saalittavan pieni Gibraltarilla onkin (tietaakseni jotain £50/viikko eli pari sataa kuussa) niin olisihan se sentaan huomattavasti paremmin kuin nolla euroa niin kuin edellisella tyottomyys – tai sanoisinko tyonhaku- jaksolla. Kyllahan silla melkein vuokran maksaisi.

Olen tassa taas haaveillut oman alan hommista. Tai jotain vahan erilaista. Kunpa vain loytyisi jotain sellaiselta alueelta, ettei tarvitsisi muuttaa. Oih ja voih.