Vanhat ystavani. Pitkasta aikaa.

Puolitoista kuukautta meni reissussa. Siihen en nyt lahemmin puutu, mutta oli hieno reissu. Nyt on mennyt jo kuukausi "kotona" toita etsiessa, toistaiseksi ilman mainittavaa edistysta. Yritan kertoa itselleni ettei kuukausi ole pitka aika toidenhaussa. Yritan kertoa samaa vaimolle viela lujempaa.

Talla hetkella elama on niin tylsaa, etta voisin ilmoittautua johonkin maailman-tylsin-elama-kilpailuun. Paivien kulku menee nain: herataan aamulla. Juodaan kahvia. Syodaan aamupalaa. Laitetaan tietokone paalle. Vietetaan koko paiva tietokoneen aaressa tuijottaen molempien sahkopostia odottaen, etta joku lahettaisi mailia etta tervetuloa tyohaastatteluun. Istutaan kannykat kasissa tuijottaen samaisia kannykoita odottaen jonkun soittavan. Surffataan ne harvat mahdolliset nettisivut, joilla tyopaikkoja on ja todetaan, etta ollaan jo haettu kaikkiin mahdollisiin ja muutamiin mahdottomiinkin tyopaikkoihin. Lahetellaan avoimia hakemuksia kaikenmaailman firmoihin mita vaan keksitaan. Sitten kun kello tulee noin 16.30 - 17, todetaan etteivat ne enaa tanaan soita, ehka sitten huomenna, ja mennaan biitsille kavelylle/holkkaamaan. Ilta istutaan telkkarin aaressa. Ja huomenna sama uudestaan.

Ainoa mika tuo vahan vaihtelua tahan puuduttavaan ja turhauttavaan rutiiniin on sohvasurffailu. Pelkasin, ettei kesan jalkeen tanne enaa ketaan tule, mutta què va - suunnilleen kerran viikossa meille tulee joku vieras. Reissun jalkeen ensimmainen vieras oli suomalainen Tomi, sitten oli italialainen Francesco ja toissapaivana oli romanialainen Razvan. Ensi viikolla belgialaisen Maximen pitaisi tulla, tarkkaa paivaa ei tiedeta koska hullu jatka aikoo tulla pyoralla ja on talla hetkella Portugalissa. Kaikenlaisia ihmisia sita tapaakin taman "harrastuksen" kautta. Melkeinpa ainoa yhteys ulkomaailmaan!

No. Kaytiinhan me lauantaina pelaamassa bingoa. Vielakin naurattaa. Vaimonmaalainen ystava (34-vuotias jatka!) on ruvennut kaymaan pelaamassa bingoa ja otti meidat mukaan, kun hanella oli edellisen voiton jaljilta jotain ilmaislippuja. Meita nauratti koko juttu, ja varsinkin se miten innokas han oli; selitti koko ajan, miten sinne pitaa menna ajoissa, koska bingohalli tulee olemaan ihan taynna ja toivottavasti voitetaan ja viimeksi han melkein voitti ja sita edellisella kerralla voitti niin ja niin paljon jne. Hanen puheestaan olisi voinut olettaa, etta kyseessa on vuoden coolein tapahtuma eika lauantaibingo. Mentiin sitten ja ennakkoluulot osoittautuivat paikkaansapitaviksi: keski-ika oli noin 60v ja lahestulkoon kaikki pelaajat olivat naisia. Siella oli kuitenkin omalla tavallaan mukaansatempaava tunnelma! En tieda miten ne kaikki vanhat ihmiset pysyivat mukana, kun niita numeroita huudeltiin niin maan hemmetin nopeasti, etta meilla oli monesti vaikeuksia pysya mukana. Ei voitettu mitaan, mutta oli se siis ihan hauskaa. Ja silla ilmaislipulla sai myos pienen sherry-lasillisen seka pari tapas-palaa. Oli ihan vaivan arvoista menna.

Toinen esimerkikki nykyisen elaman tylsyydesta. Meilla on tuossa ihan tien toisella puolella 2 supermarkettia. Ihan hyvia ja halpoja, mutta aika rajalliset valikoimat. Jos haluaa jotain ei-tyypillisesti-espanjalaista, niin sita joko ei ole saatavilla tai se on naurettavan kallista. Joten paatettiin radikaalisti yhtena paivana menna kaymaan Lidlissa, jonne on 5 minuutin ajomatka. Minulle tama kaynti Lidlissa oman supermarketin sijaan tuntui jo pienelta seikkailulta. Siella sita ihmeteltiin, miten on tarjolla maapahkinavoita ja ruisleipaa, mita ei meidan marketista loydy. Voi tata elaman tylsyytta.