Matkapaivakirjaa. Kirjoitan feikisti jalkeenpain. Se ei ole huijausta, koska kerron teille taman avoimesti. Matkan varrella ei todellakaan ollut aikaa bloggailla eika missaan meidan hotelleissa ollut tarjolla ilmaista nettiyhteytta (ja sita kun mina jo odottaisin ihan standardina!) joten siksi palaamme nyt ajassa taaksepain matkapaivaan numero 1:

Lauantai 21. helmikuuta

Lahdettiin matkaan mukavan aikaisin klo 6.15. Bussilla paastiin kommelluksitta Torremolinosiin, josta vain lievin kommelluksin junalla Malagan lentokentalle (odottettiin uskollisesti junaa vaaralla puolen eli juna olisi mennyt vaaraan suuntaan - erikoisen typera virhe ottaen huomioon, etta ollaan menty samalla junalla monta kertaa aiemmin ja oltiin aina oikealla puolella), josta Ryanairin tavalliseen tapaan lahdettiin 2 tuntia aikataulusta jaljessa. Tasta seurauksena saavuttiin tietenkin Brysseliin 2 tuntia myohemmin kuin oli tarkoitus, joten loydettyamme hotellimme (joka ilmeisesti sijaitsee keskella prostituutioaluetta, josta en kylla nahnyt merkkiakaan) ei jaksettu tehda muuta kuin etsia ruokapaikka (8 euroa turkkilaispizzasta! Brysseli on ultrakallis!!) ja painuttiin pehkuihin.

Sunnuntai 22. helmikuuta

Paiva ei alkanut yhtaan sen paremmin kuin edellinen loppui; oltiin varattu netista Brussels-kortti, jolla saa ilmaisen joukkokuljetuksen seka paasyn moniin museoihin, mutta toimisto, josta sen netin mukaan olisi voinut hakea, ei ollutkaan auki sunnuntaina vastoin netissa julkaistuja aukioloaikoja. Mentiin sitten matkailutoimistoon kysymaan neuvoja, tietaisivatko he muuta paikkaa, josta kyseisen kortin voisi hakea. Sieltahan leidi ei vain neuvonut, vaan lahti meille mukaan nayttamaan toista toimistoa, josta kortin voisi saada ja siina samalla esitteli meille kaupunkia ja kertoi historiasta jne. Han oli kuulemma toissa oppaana ja hanen ryhmansa oli peruuttanut tulonsa viime hetkella, joten hanella ei ollut muutakaan tekemista kuin esitella meille kaupunkia (!) Taman aarimmaisen mukavan leidin mukana sitten paastiin toiseen toimistoon, josta saatiin kortit lunastettua ja matka saattoi jatkua. Vaikka ilma ei suosinut (oli sateista, harmaata ja melko kylmaa), ihmisten lammin ja ystavallinen asenne lammitti meitakin ja oli paljon parempi mieli. Kaytiin siina sitten Brysselin kaupunginmuseossa, katsomassa Manneken Pis-patsasta (olin kuullut, etta se on tosi pieni, mutta siis se on ihan pikkuriikkinen! olisin helposti kavellyt ohi huomaamatta sita ollenkaan, ellei sen ymparilla olisi ollut turistijoukkoa) seka vanhassa panimossa, jonka ainoa kohokohta oli hintaan kuuluva tuoppi. Belgialainen olut on kuuluisaa ja asetin tavoitteekseni kokeilla mahdollisimman monta eri olutta talla reissulla. Jo ennen panimovierailua syotiin lounaaksi vohvelit (belgialainen erikoisuus!), joka huuhdottiin alas kirsikkaoluella - melko erikoinen mutta hyva makuyhdistelma. Kirsikkaolut on suunnilleen yhta makeaa kuin monet suomalaiset siiderit, joten puoli tuoppia riittaa meikalaiselle ihan hyvin.

Iltapaivalla matka jatkui Atomiumiin, joka on hammastyttavan modernin nakoinen vehje ottaen huomioon, etta se rakennettiin jo 1958! Toivon mukaan osaan liittaa tahan kuvia, koska en osaa sanoin kuvailla tata rakennelmaa.

Sisalla oli erilaisia nayttelyita, mm. erittain kiinnostava nayttely Arktisista alueista ja Antarktiksesta. Tykkasin ihan kympilla! Kallis tama paikka silti oli, vaikka talla kuuluisalla Brussels-kortilla saatiinkin kolmanneksen alennus 9euron paasylipusta. Kaiken huippu oli se, etta vaikka maksettiin tama kiskurihinta sisaanpaasysta, silti piti viela maksaa vessassa kaynnista. Huvittavana pidin tosin sita, etta "vessavastaava" (keksin taman nimikkeen henkilolle, joka rahastaa muita ihmisia julkisten kaymaloiden kaytosta - ei kai suomenkielessa ole sanaa moiselle ammatille?) kuulutti innokkaasti, miten tanaan oli voimassa tarjous vessan kaytosta; kaynti maksoi vain 30 senttia tavallisen 50 sentin sijasta. Vessavastaava siis kailotti tata innokkaasti kuin markkinoiden myyjat omia tarjouksiaan. Ajatteleeko joku, etta "Ei oikeastaan tarvi kayda vessassa, mutta nyt kun se on niin halpaa niin menenpa sitten" tai "Apua, tappava vessahata, mutta kun se maksaa 50 senttia... jos se maksaisi vain 30 senttia niin sitten menisin" vai mihin ihmeeseen talla upealla tarjouksella pyritaan?

No niin. Olen ehka miettinyt vahan liikaa tata asiaa. Mutta talla reissulla totesin, etta Belgiassa ja Hollannissa vessojen kaytosta pitaa maksaa, vaikka olisi jo maksava asiakas, ja minusta se on niin vaarin. Hotellien telkkareissa on maksullisille kanaville pay-per-view-systeemi ja ilmeisesti vessoissa on pay-per-pee-systeemi. En tykkaa.

Joka tapauksessa, Atomiumista palattuamme takaisin Brysselin keskustaan kohtasimme yhden turistina olon arsyttavimmista puolista. On nalka - haluaa hyvaa ruokaa - ei halua maksaa naurettavia turistirysahintoja - ei tieda minne menna. Vaellettiin kilometrikaupalla katsellen kymmenien ravintoloiden ruokalistoja eika loydetty mitaan hyvaksyttavaa kuin vasta ihan hotellin kulmilta. Se osoittautui turkkilaisravintolaksi, joka oli kaikin puolin hyva - hyva fiilis, siedettavat hinnat ja osasivat keksia mulle helposti kasvisruokavaihtoehdon, joka ei ollut listalla. Mahat taynna ja jalat kipeina mentiin takaisin hotelliin ja kaaduttiin kylvyn kautta sankyyn. Ei kaynyt mielessakaan ehdottaa mitaan klubbailua.