Voi ihme ja kumma. Kaikkea sita pitaakin menna ajattelemaan ja kuvittelemaan. Olen tassa blogissa tilittanyt aiemminkin sita kasittamatonta Dublinin ikavaa, mita aina valilla poden taalla aurinkoisessa Andaluciassa. Mutta nythan vasta mokasinkin.

Menin nimittain “huvikseni” katselemaan, olisiko Dublinissa talla hetkella tyopaikkoja tarjolla. Silloin nelisen vuotta sitten, kun siella oltiin, oli viela buumi paalla ja tyopaikoista sai oikein valita. Viimeksi kun olin uutta duunia hakemassa, siina meni pari viikkoa, joiden aikana kavin kolmessa haastattelussa (torjuin kaksi tai kolme muuta haastattelua) ja kaikkia niita duuneja minulle tarjottiin. (kuulostaapa leuhkimiselta – tama ei varsinaisesti kuvasta minun kykyjeni mahtavuutta, vaan enemmankin silloista tyotilannetta kaupungissa) Siita sitten vain valitsemaan. Talouskriisi alkoi vaikuttaa niihin aikoihin kun haluttiin muutenkin lahtea Dublinista eika duuneja olisikaan silloin varmaan ollut niin hillittomasti tarjolla.

Mutta nytpa niita nakyi taas olevan. Ei ehka ihan yhta paljon kuin silloin kulta-aikoina, mutta vain yhta nettisivua katsoen olisi ollut ainakin 4 unelmatyopaikkaa, joihin mulla olisi ollut ihan realistiset mahdollisuudet hakea ja paasta ainakin haastatteluun, seka lisaksi monta muuta ihan-ok tyopaikkaa ja sellaista, joihin voisi onneaan koettaa. Toisin kuin taalla, jossa ei nayta tyomarkkinat minua suosivan. Siksihan olen tassa typerassa ubertylsassa tyossa nyt eika mitaan parempaa oikein ole nakyvissa. Vaikka nyt ehka mahdollisesti oman alan tyopaikka loytyisikin, ei taalla toki mihinkaan isoon kaupunkiin verrattavissa olevia uralla etenemismahdollisuuksia ole.

Alkoi sitten yhtakkia masentaa. Onhan tassa kuitenkin jo 30-vuotias ja turhauttaa vahan tehda tallaista turhanpaivaista duunia, jota olisin ihan yhta lailla voinut tehda 10 vuotta sitten. Toisaalta, totta kai taalla on niin paljon mukavampaa asua hyvan ilmaston takia. Sita paitsi, samalla rahalla milla Dublinissa saisi jonkin surkean kellariyksion, taalla saa 3 makuuhuoneen talon jossa on puutarha. Vaikka palkat ovat toki alhaisemmat, oma henkilokohtainen elintasoni on paljon korkeampi. Kai sen pitaisi kelvata… ei olisi pitanyt alkaa miettia tata urajuttua. Enhan mina nyt mikaan suuri uraohjus muutenkaan ole. Elamassa on paljon muita tarkeampia asioita kuin tyo.

Mutta silti. Aargh. Turhauttavaa.