Mielenkiintoista, miten sanonnat voivat olla eri kielissa samantyylisia, mutta kuitenkin erilaisia. Nyt on kissa nostettu poydalle = Cat's out of the bag. Toisin sanoen, irtisanouduttiin. No, virallinen kirje on viela kirjoittamatta, mutta siis kerrottiin asiasta pomolle. Joka otti asian yllattavan rauhallisesti - ei siis hyokannyt kimppuun eika huutanut eika laittanut minkaanmaailman kohtausta pystyyn. Itse asiassa vihaisen sijaan hanen reaktionsa oli enemmankin surullinen. Mika ehka normaalissa tyopaikassa normaalilta pomolta on ihan - noh, normaali reaktio. Mutta meillahan onkin pomona psykopaatti. Mutta onpa nyt helpottavaa, voidaan taas keskittya reissun suunnitteluun ihan taysilla ja voidaan siita jopa puhuakin kollegoiden kesken. Samalla tuli tosi surullinen ja (en voi sille mitaan) syyllinen olo. Tassa duunissa olen ollut kuitenkin pisimpaan tahanastisella tyourallani - eihan tietenkaan 2 vuotta ole pitka aika, mutta minulle se on. Aina on alkanut maa polttaa jalkojen alla aiemmin. Tama on myos ensimmainen duuni, missa olen ollut "avainasemassa" firmassa. Meita on vaikea korvata. On taysin mahdollista, etta asiaa pari paivaa mietittyaan johto tarjoaa meille duunia takaisin reissun jalkeen. Totta puhuen kyllahan se kelpaisi. En tieda, miten todennakoista on, etta loydetaan suhteellisen nopeasti uudet tyopaikat marraskuussa talla alueella. Voi olla aika hiljaista. Pakko yrittaa kuitenkin.

Asiasta toiseen. Meilla oli taas sohvasurffaajia eilen illalla. 2 portugalilaista jatkaa. Olivat oikein mukavia, vaikka toinen oli hyvin hiljainen, kun ei ilmeisestikaan puhunut juuri englantia. Kovin vaatimattomia vieraita - emme saaneet tarjottua heille muuta kuin lasin vetta mieheen ja kysymatta nenan eteen tuodut vesimelonit. Kaikesta muusta tarjotusta he kieltaytyivat kohteliaasti. Yllatys oli, etta klo 22 aikaan, kun me olimme suunnilleen valmiita menemaan nukkumaan, he kysyivat sopisiko meille etta he menisivat ulos ja tulisivat takaisin ehkapa klo 3 aikoihin. Oltiin vaimokkeen kanssa ihan hammastyneita, kun a) nama olivat noin nelikymppisia miehia b) he olivat maininneet aiemmin, etta olivat edellisena yona nukkuneet vain pari tuntia autossa c) asumme melko lailla keskella ei-mitaan, minkaanmaailman baareja tai pubeja ei ole lahimaillakaan eika kukaan sohvasurffaaja ollut aiemmin suunnitellutkaan ulosmenoa. Siina pohdiskeltiin hetki, etta mehan ei kylla haluta herata kolmelta yolla avaamaan ovea, mutta toisaalta ei oikein haluttu ojentaa kuitenkin tuntemattomille tyypeille avainta ihan siina pelossa, etta he hukkaisivat sen tai jotain. Lopulta kuitenkin annettiin avaimet ja oltiin kieltamatta hieman huolestuneita. Aamulla heratessa todettiin, etta kumpikaan ei ollut herannyt yolla heidan tuloonsa ja kuviteltiin jo, etteivat he ole tulleet takaisin ja ovat ehka varastaneet meidan auton ja vaikka mita... mutta sieltahan se avain loytyi ovesta ja jatkat olivat hereilla ja valmiita lahtoon niin kuin oli sovittu. Koko sohvasurffailuhan perustuu luottamukseen, avaat kotisi ovet vieraille ihmisille jne. mutta tietenkaan ei kannata olla liian sinisilmainen. Ei talla kertaa onneksi tarvinnut katua.

Olisi yksi muukin iso asia, mista haluaisin kirjoittaa. Mutta siihen ei ole nyt aikaa. Haluaisin jasennella ajatukset tasta aiheesta kunnolla. Ehka sitten viikonloppuna, kun olen vapaalla.