Huh. Tilanne elaa aika vahvasti. Ihan yhtakkia puun takaa ilmaantui ajatuksia, etta muutetaan lahemmaksi. Nyt jopa Gibraltarille muutto tuntuu jotensakin mahdolliselta, vaikkakin epatodennakoiselta.

Eika siina viela kaikki. Aateltiin, etta ens kesana vois sitten lahtea reissuun taas. Tassa tulee kohta vuosi siita kun viimeksi lahdettiin. Matkakuume on alkanut nousta, vaikkakin aluksi puhuttiin jostain “normaalien ihmisten matkasta”. Niin kuin viikko-pari ja sitten takaisin toihin. Ainoa pienikaan mahdollisuus saada lomaa yhta aikaa olisi joulun tienoilla, joten yritettiin sumplia mahdollisia reissuja sille ajalle. Mielessa oli joku lyhyt safari Keniassa ja/tai Tansaniassa (itse safari ei overlanding-camping-tyyliin olisi kovin kallis, mutta lennot olisivat liian kalliit). Tai sitten Kuuba. Sinne oikeastaan haluttaisi kovastikin. Mutta jalleen kerran lennot olisivat aika kalliit. Yksi ihmeen edullinen vaihtoehto olisi Dubai, jota kohtaan poden kylla hieman ennakkoluuloja. Toisaalta ennakkoluulojen vaariksi todistaminen on yksi tarkeimpia matkustamisen kokemuksia! Kylla siellakin varmasti olisi tekemista ja nakemista eika se varmaan oikeasti ole vain rikkaiden hengailumesta niin kuin pienessa mielessani kuvittelen. Joku naista reissuista on edelleen mahdollinen ja aika valttamaton henkisen tylsistymisen estamiseksi.

Mutta mutta. Hirmuinen palo on menna oikealle pitemman kaavan reppureissulle taas kerran. Sehan todettiin edellisen reissun jalkeen, ettei ehka ollutkaan fiksuin mahdollinen veto ottaa loparit ilman tietoa tulevaisuudesta ja siinahan kestikin sitten useampi kuukausi, ennen kuin saatiin molemmat toita reissun jalkeen. Eika siltikaan mitaan hyvia toita. Joten vannottiin, ettei enaa tallaisia reissuja. Ei ole varaa ottaa lopareita ja heittaa rinkkaa niskaan. Mutta kun… eihan tata saatanan arjen pyorittamista jaksa. Ei ainakaan loputtomiin ilman suunnitelmia tulevasta matkasta.

Nyt kun vaimo paatti aloittaa sen kurssin, paatettiin etta hep. Han kay toissa ja kurssia syyskuusta toukokuun loppuun. Mie kayn vain toissa silla aikaa. Jo ensimmaisen tason lapaisseena (olettaen siis tietenkin, etta han lapaisee. mutta varmasti lapaisee. fiksu tytto kun on.) on jo paljon paljon paremmat mahdollisuudet saada alan toita. Eli kun vaimo on saanut ekan tason kaytya, lahetaan reissuun pariksi-kolmeksi kuukaudeksi ja sitten tultuamme takaisin (jos ensinnakaan tulemme enaa tanne seuduille takaisin), hanella on hyvat mahdollisuudet saada jotain itselleen mielekkaampaa tyota. Ja mie voin olla vaikka kotivaimona. No ei, oletettavasti mulle aina jotain loytyisi sielta ex-hotellilta, jos ei taalta nykyisesta firmasta. Tai jostain, johan sita tekee vaikka mita henkensa pitimiksi. Pitaa elaa kun siihen on mahdollisuus.

Yeah baby!