Voi hyvanen aika. Taasko sita joutuu muuttamaan. Mie en jaksa.

Meillahan on ollu tapana tassa viime vuosina muuttaa aina puolen vuoden valein. Siihen on aina ollut joku hyva syy, ei siis olla muuttamisen ilosta sita tehty. Nyt viela sanoin vaimolle pari viikkoa takaperin, etta nyt en kylla halua enaa muuttaa vaikka puoli vuotta samassa kampassa tulee tayteen. Nyt haluan pysya tassa ihanassa luksuskampassa ja han oli samaa mielta.

Ainoa – todellakin ainoa, mutta aika iso – haittapuoli asunnossa on se, etta se sijaitsee suhteellisen kaukana Gibraltarilta eli tyopaikalta. Eihan 30km nyt sinansa niin pitka matka ole, mutta kyllahan se ottaa veronsa kun pitaa joka paiva ensin ajaa puoli tuntia Espanjan ja Gibraltarin rajalle ja sitten joko a) jattaa auto parkkiin ja kavella toiset puoli tuntia rajan yli ja toimistolle (yleensa paljon parempi vaihtoehto) tai b) jonottaa autolla rajan yli, missa touhussa saattaa kestaa ennalta-arvaamattoman kauan – saattaa olla 15 minuuttia ihan yhta hyvin kuin tunti, pahimmillaan jopa puolitoista tuntia. Tata tunti-suuntaansa-tyomatkaa jaksettiin viela, kun oli suurin piirtein samat tyoajat, mutta nythan meilla on aina 2 tuntia eroa tyoajassa. Toisin sanoen joka aamu pitaa lahtea kotoa klo 7 ja joka ilta saavutaan kotiin klo 20 tienoilla. Ei siina paljon vapaa-ajan ongelmia ole arki-iltaisin.

Mutta nyt tilanne tulee huononemaan viela entisestaan. Vaimo haluaa aloittaa eraan kurssin, johon hanta kovasti kannustan. Se auttaisi hanta saamaan jatkossa itselleen mieluisampia ja paljon paremmin palkattuja toita. Tama kurssi tulee olemaan kahtena iltana viikossa klo 18 – 20. Eli paastaisiin lahtemaan Gibraltarilta viela tuntia tavallista myohemmin eli paiva venyisi viela tunnilla. Alkaisi menna jo jarjettomyyksiin viettaa 14 tuntia tavallista tyopaivaa tehdessa.

Mahtaisi siis olla aika muuttaa lahemmaksi. Ja sen pitaisi olla sitten HUOMATTAVASTI lahempana, niin etta toihin voi tulla joko pyoralla tai bussilla (julkinen liikennehan on suunnilleen olematonta monilla alueilla, joten se rajaa valikoimaa hyvin paljon), koska meillahan on siis vain yksi auto eika lyhyempi ajomatka auta asiaa niin paljoa, jos kuitenkin joudumme tulemaan toihin yhdessa.

Olen aina ollut vastahakoinen muuttamaan Gibraltarin rajakaupunkiin La Linea de la Concepcioniin. Enka vain pitkan nimen takia. Se ei yksinkertaisesti ole mukava kaupunki. Siina karjistyvat monet Etela-Espanjan suurista ongelmia, ennen kaikkea korkea tyottomyys, koyhyys (siis itse kaupunki on hyvin koyha, samoin kuin tietenkin monet asukkaat), kouluttamattomuus ja niista johtuvat sosiaaliset ongelmat kuten rikollisuus ja runsas paihteiden kaytto. Monet alueet ovat enemman tai vahemman epamaaraisia ja pimeilla kaduilla kuljeskelu varsinkin ulkomaalaisena epapaikallisena henkilona on jossain maarin riskialtista hommaa. Monet paikalliset asukkaat vihaavat kaikkea Gibraltariin liittyvaa, koska ensinnakin Gibraltarin kuuluminen Britannialle loukkaa espanjalaisten kansallisylpeytta, toisekseen he ovat katkeria siita etta rajan takana kylla riittaa tyopaikkoja ja rahaa, toisin kuin heilla. Ei siis mitenkaan mukava ilmapiiri eika erityisen hurmaava kaupunki. Itse asiassa se on niita harvoja espanjalaisia kaupunkeja, joissa olen kaynyt, jossa ei ole sitten yhtaan charmia. Ainoa hyva puoli olisi se, etta sielta voisi helposti kappailla ihan omin voimin rajan yli eika tarvitsisi ajaa ollenkaan. Noh, voisihan sekin olla hyva puoli etta siella asuu todella paljon kollegoita, joiden kanssa voisi sitten hengailla. (on tosin hieman kyseenalaista, onko tama itse asiassa hyva vai huono puoli. nyt olen ehka hieman ilkea. mutta en ole varma kaipaanko sellaista seuraa.)

Mutta kun ei kylla jaksaisi millaan muuttaa. Ja kaikkein suurin mutta tassa on meidan vauva. Eli siis kissa. Jos vaikka itse voisinkin luopua ihanasta asunnostamme puutarhalla, merinakoalalla ja uima-altaalla ajan saastamisen nimissa, niin miten voisin tempaista rakkaan kissan tasta ymparistosta, missa se voi viettaa paivat ulkona seikkaillen kissakavereidensa kanssa turvallisessa paikassa? La Lineassa ei ole mitaan toivoa loytaa sellaista paikkaa, missa kissan voisi paastaa ulos ilman talutushihnaa. Miten sitten kavisi poikaparan vapaudelle?

Huoh. On tama sitten vaikeaa.