Byrokratiaa. Se vasta on mukavaa. Ajattelin tassa, asuttuani Espanjassa (ja valilla vahan Gibraltarillakin) viimeiset kolmisen vuotta, viimein saattaa paperiasiat kuntoon. Huvittavaahan tassa on se, etta minulla on kylla gibraltarilainen residence card, health card ja viela ajokorttikin Gibraltarilta, vaikken siella ole virallisesti asunut kuin ehka yhteensa puolisen vuotta tasta ajasta. En vain ole laittanut vastaavia papereita Espanjassa, vaikka siella olen oikeasti asunut lopun ajasta.

Sain sentaan hommattua NIE-numeron (joka vastais vahan sosiaaliturvanumeroa, mutta nimenomaan ulkomaalaisille) jo puolitoista vuotta sitten, mutta en sitten koskaan saanut aikaiseksi rekisteroitya siihen tiettyyn provinssiin ja kaupunkiin, jossa asuin. Jostain syysta se pitaa tehda erikseen. Ja kun osoite vaihtui aina puolen vuoden valein, en sitten missaan vaiheessa “ehtinyt” sita hoitaa. Tanaan sitten paatin raahautua sinne kaupungintalolle (ayuntamiento), jossa vaimo oli jo kaynyt oman rekisteroitymisensa hoitamassa. Hanen ei ollut tarvinnut kuin vieda sinne passin kopio ja kertoa osoite, siina kaikki. Menin sinne siis samoin evain, mutta eihan se sitten kelvannutkaan. Kun kerran vaimo on jo rekisteroity siihen osoitteeseen, nyt hanen taytyy tayttaa lomake vahvistaakseen, etta kylla todellakin asun saman katon alla, ja sitten se lomake pitaa palauttaa meidan molempien passin kopioiden kera.

Eihan tama tietenkaan viela mitenkaan hankalaa byrokratiaa ole. Mutta katotaanpa milloin onnistuisin taas loytamaan “aikaa” mennakseni sinne ayuntamientoon. Hoh hoijakkaa.

Huomenna paastaan ilmeisesti sentaan viininmaisteluun. Pomo oli sellaiseen kutsuttu, mutta han ei mene joten antoi kutsun meille sen sijaan. Mikas siina, mukavaa vaihtelua rutiiniin. Joka siis yleensa kasittaa kotiin menon, sohvalla loikoilun vaimon ja kissan kanssa ja joko Criminal Mindsin tai Housen katselun.

Meidat kutsuttiin myos sohvasurffailubileisiin viikonloppuna. Olishan se ihan jannaa menna, mutta katotaan nyt. Lauantaina ilmeisesti tulee satamaan kuin saavista kaataen, joten pitaisi menna autolla. Sita paitsi en viela tieda, paljonko sinne olisi tulossa porukkaa – jos kyseessa on jotkut monikymmenpaiset bileet, saatetaan me vanhat tylsimykset jattaa valiin. Se kutsuja nakyy olevan tosi HC-sohvasurffailija – hanella oli esimerkiksi 9 kk:n putki, jonka aikana hanen luonaan oli surffailjoita lahestulkoon joka yo. Ja muutenkin nayttaa olevan nuori bile-elukka, melkein kaikkiin juttuihin kuuluu “getting smashed” ja “drinking tinnies”… ei valttamatta ihan meidan skenea, mutta voisi kai siella kayda piipahtamassa. Sita sosiaalista elamaahan mina aina kaipailen ja viela parempi, jos tutustuu enemman ihmisiin tyopaikan ulkopuolelta.

Ai niin. Eilen sain viimein ja vihdoin kaytya zumbassa elamani ensimmaista kertaa. Aikomus on ollut kova suunnilleen viime toukokuusta asti, kun salijasenyyden sain, mutta en muka saanut aikatauluja sopimaan tyon kanssa yhteen. Nyt olivat lisanneet aikatauluun minulle sopivan tunnin, jonne ryntasin sitten riemusta hihkuen. Taustatiedoksenne saatettakoon, etta olen hamassa nuoruudessani kaynyt muutaman kerran erilaisissa “tanssijumpissa” kuten sambic ja bailatino ja huomasin kauhukseni, etten ollut niissa yhtaan hyva. Tykkaan tanssia ja vedan baarissa freestylena mielestani oikein hyvin lattareita. Niin, siina voi tietenkin olla kyse a) humalatilasta ja b) siita, etta en nae itseani peilista tanssiessani.  Siis sellaista yleista lanteenkeinutusta voin tehda, mutta en ole mitenkaan hyva seuraamaan askelia ja hallitsemaan seka jalkoja etta kasia yhta aikaa. Noh, paatin joka tapauksessa, etta zumban pitais olla todella hauskaa ja tehokasta liikuntaa, eikahan silla ole valia naytanko kuumalta salsatanssijalta vai sammakolta tehosekoittimessa, kunhan kaloreita palaa ja hauskaa riittaa. Noh, sehan meni juuri niin. Suurimman osan aikaa liikkeet olivat kylla suht yksinkertaisia, etta pysyin jotenkuten mukana samantien, mutta vilkaisu peiliin paljasti, etta eivat ne minun muuvit nayttaneet kylla yhtaan samalta kuin sen ohjaajan. Totesin, etta parempi tuijottaa vain ohjaajaa ja kuvitella, etta naytan samalta. Valilla oli vahan monimutkaisempia askeleita ja hyppelin vain huolettomasti miten sattuu yrittamattakaan stressta, kumpi jalka on nyt vuorossa, kunhan vain rytmi pysyi jotenkin hallussa. Sita paitsi totesin myos, etta tama minun kroppa on kylla kaukana salsatanssijan kropasta. Eipa silla, oma ihanteeni onkin enemman hoikka, kiintea ja treenattu kuin uhkeamuotoinen, eli ei se minua kylla haittaakaan… mutta silti huomasin vasta itseani ohjaajaan verratessani, miten laiha sita onkaan. Siina kun piti muka ravisuttaa ryntaita (ja tama ohjaaja, vaikka hoikka olikin, oli hyvin latino kurvikkaine lanteineen ja runsaine rintoineen) ja mina yritan siina ravistella, huomasin etta eihan minulla ole mitaan ravisteltavaa. Luuta ja nahkaa ja lihaksia. Mutta ei siina mitaan, hauskaa oli joka tapauksessa ja kaloreita paloi sykemittarin mukaan 482kcl. Aika hyvin 45 minuutin tunnille. Minulla on aika matala syke noin ylipaansa ja normaalissa treenissa harvoin syke ylittaa 160, mutta nyt korkein syke oli 179, en ole ikina nahnyt moista lukemaa sykemittarissa! Eli aion vakaasti ruveta kaymaan siella Zumbassa kerran viikossa normaalin salitreenin lisaksi. Yritan nyt mahduttaa aikatauluun myos uimista, mutta toisaalta pitaisi sita salitreeniakin saada tehtya vahintaan kahdesti viikossa, kerran ylakroppa ja kerran alakroppa. Hankalaa, ehka pitaa tehda vain joka toinen viikko uinti ja joka toinen viikko Zumba. Nyt on vain niin kova draivi paalla ettei malttaisi paljon lepailla…