Kumma juttu. Jouduin takaisin aknelaakitykselle. Menin melkeinpa hetken mielijohteesta ihotautilaakarille (kun kerran firma maksaa kaikki laakarikaynnit) ja mietin viela mielessani, etta laakari varmaan passittaa saman tien ovesta ulos, etta mita tulet tanne tuhlaamaan aikaani, eihan sinua mikaan vaivaa… mutta toisin kavi. Kerroin hanelle tietenkin kaikista edellisista kuureista (15-vuotiaana ja 21-vuotiaana syodyt antibioottikuurit ja 25-vuotiaana syoty Roaccutan-kuuri) ja han vain totesi, etta selvastikin tulos on kaukana hyvasta. Olin vahan, etta ai jaa… ei tama naama minusta nyt niin pahana ole. Tietenkin verrattuna muihin “normaaleihin” kolmikymppisiin joo, mutta kun on kerran ollut akne jo 12-vuotiaasta asti niin kai siihen on tottunut eika osaa odottaakaan kuulasta posliini-ihoa. Noh, kerroin sitten etta Roaccutanilla oli niin pahat sivuvaikutukset ja muutenkin mielellaan valttaisin turhaa laakkeiden syontia, etta sen takia olin vahan vastahakoisena, mutta tohtorin mukaan nyt on niin alhainen annos ettei sivuvaikutusten pitaisi olla merkittavat. Eli tassa sita taas ollaan, nappia naamaan.

Ok, annos on paljon pienempi kuin viimeksi. Viimeksi laaketta piti ottaa paivittain, nyt vain 2 kertaa viikossa ensimmaiset 4 viikkoa ja sitten 3 kertaa viikossa. Lueskelin tassa taas niita sivuvaikutuksia ja huh huh. Siella oli uusikin vaikutus, mita en muistanut viime kerralta; sanottiin ettei kannata harrastaa raskasta liikuntaa, koska aine voi aiheuttaa luuston heikkenemista ja nivelkipuja. Oh hoi. Oletan kylla, etta se raskas liikunta tarkoittaisi enemmankin jotain olympialaisiin treenaamista kuin minun pari-tuntia-salilla-viikossa-ja-runsaasti-kavelya-liikuntani. Mutta nyt olen jo alkanut kuvitella, etta ranteita vahan sarkee. Pidan tanaan valipaivan salilta ja kayn ehka vain saunassa.

Olen tassa vahan kahden vaiheilla. Toisaalta tulin vahan surulliseksi, etta laakarin mielesta tilanne on edelleen pahana enka nyt mitenkaan innoissani kayta tata vahvaa laaketta taas kuukausikaupalla. Mutta toisaalta, olisihan se mukavaa tassa iassa olla jo suhteellisen finnivapaa. Huono iho on ehdottomasti suurin ulkonakokompleksini enka mielellaan nayttaydy ihmisten edessa ilman meikkia. Meikkikaan ei asiaa paljon korjaa, mutta tuo ainakin vahan turvallista illuusiota, ettei nayta ihan niin pahalta. Katellaan nyt tassa pari kuukautta miten eukon kay.