Tassa sita taas vietetaan yllatyksetonta maanantai-iltaa. Ilma on vaihteeksi niin huono (sataa kuin esterin helmoista. myrskyaa. on kylma) etta se tarjoaa vallan hyvaksyttavan tekosyyn olla menematta lenkille. Kavinhan sita paitsi kahtena edellisena paivana lenkilla ja on reidet hieman jumissa talla hetkella. Kohta valmistan itselleni herkullisen iltapalan appelsiinista, kiivista seka luumusta. Suklaat saa puolestani homehtua kaappiin.

Ei tassa nyt sitten ole muuta tekemista kuin ajatella. Mietiskella. Tulevaisuutta taas pohditaan.

Pysyako taalla vai muuttaako jonnekin. Mutta minne. Ja mita tekemaan. Tassa alkaa taas kayda levottomaksi, kuten tapana on. Ongelma on siina, etta jos Euroopassa aateltiin pysya, niin en tieda mihin taalta lahtisi. En ole koskaan ollut erikoisen kiinnostunut Jenkeista tai Australiasta noin niin kuin asumis-ja-tyonteko-mielessa ja paljon hankalampaakin se olisi kuin EU-maissa pysyminen. Varsinkin vaimokkeelle viisumin, tyoluvat jne. saaminen voisi olla vaikeaa enka tieda kuinka helposti sita mullekaan lohkeaisi. En sita paitsi haluaisi valttamatta niin kauas lahtea. Ja jos Euroopassa pysyis, melkeinpa ainoa puoliksikaan jarkeva ajatus olisi muuttaa johonkin eri puolelle Espanjaa. Ja siihen meidan espanjankielentaito ei olisi valttamatta tarpeeksi sujuva. Toisaalta, taalla ollessa en kayta espanjaa juuri ollenkaan - hyvin vahaisesti paivittain joidenkin muiden hlokunnan jasenien kanssa kommunikointiin - enka siis ollenkaan kehity enka opi lisaa.

Ollaan tassa puoliksi pyoritelty sitten ajatusta Kanarian saarista. Sinnehan me alunperin silloin pari vuotta sitten oltiin muka menossa. Taalla nyt on kuitenkin ihan hyva asema enka sitten ole ihan varma olisiko se jarkevaa jattaa kaikki taakseen ja aloittaa taas alusta jossain muualla. Toisaalta just sita haluttais tehda.

Hankalaa kun ei osaa asettua aloilleen.